Palautetta, palautetta ja vielä lisää palautetta
Ohjauksen ja palautteen tärkeyden voi tiivistää näin lyhyesti: palaute +
muutos = oppiminen. Molemmat ovat siis olennainen osa oppimisprosessia. Ne ovat
tärkeitä myös siksi, että niiden avulla opiskelija voi kokea tulevansa nähdyksi
ja kuulluksi.
Huoneet-ryhmäläiset teettivät kukin oman kyselyn omassa oppilaitoksessaan,
koska tilanteet olivat niin erilaisia: Jepa kysyi edistyneiltä suomen
opiskelijoilta palaute- ja ohjaustoiveita alkavalle kurssille, Kaisa kysyi
palautteesta ja digitaalisten sovellusten käytöstä alkeistason kurssin
päätyttyä, ja Päivi teetti kyselyn viestinnän opiskelijoilla eli suomen
natiivipuhujilla. Kyselyt tehtiin Webropolilla tai Formsilla. Tulokset olivat
yhteneväisiä siinä mielessä, että kaikki opiskelijat halusivat palautetta
monipuolisin menetelmin mahdollisimman paljon. Opettajan antama ohjaus ja
palaute korostui.
Edistyneet S2-opiskelijat
Laadin opiskelijakyselyni siihen tarkoitukseen, että selvitin, millaista
palautetta ja ohjausta opiskelijat haluavat juuri alkavalla kurssilla. Kyseessä
on edistyneimmän tason suomen kielen kurssimme, joten opiskelijoiden
kielitaitotaso on keskimäärin melko korkea.
Kyselyssä selvitettiin, haluavatko opiskelijat saada palautetta sekä opettajalta
että kurssitovereilta. Kielitaidon osa-alueet oli jaoteltu puhumiseen,
ääntämiseen, kirjoittamiseen sekä kielioppiin/ rakenteisiin. Opettajalta
haluttiin kyselyn perusteella paljon palautetta kaikilta osa-alueilta. Eniten
toivottiin palautetta puhumisesta, mutta lähes yhtä paljon myös
kirjoittamisesta ja rakenteista.
Vertaispalautteen saanti sen sijaan ei vastaajien mielestä ollut niin
tärkeää. Sitä kyllä toivottiin, mutta lähinnä puhumisesta. Vähiten
vertaispalautetta kaivattiin rakenteisiin liittyvistä seikoista. Tämä oli myös
oma ennakkoaavistukseni, että kielioppi on kielen osa-alue, jossa luotetaan
mieluummin opettajan palautteeseen. Tämä näkyi myös siinä, että kun kyselyssä
selvitettiin, mistä asioista opiskelijat mieluiten antaisivat palautetta,
palautteenanto rakenneseikoista ei ollut mitenkään suosikki. Sen sijaan
puhumisesta ja eritoten ääntämisestä opiskelijat kokivat voivansa antaa
palautetta paremmin.
Palautteenantajatahon lisäksi kyselyssä pohdittiin palautteen antamisen
tapoja. Opiskelijat olivat varsin yksimielisiä siitä, että palautetta ja
ohjausta pitäisi saada sekä suullisesti että kirjallisesti. Se, haluttaisiinko
palautteenannossa käytettävän mahdollisimman monipuolisia keinoja, jakoi
mielipiteet tyystin. Esimerkkeinä mainittiin palautteenanto oppitunnilla,
pienryhmissä, kurssin oppimisalustalla ja erilaisilla sovelluksilla. Olisikin
kiinnostavaa tietää tarkemmin, mitkä näistä olivat opiskelijoiden mielestä
ei-toivottuja palautteenantotapoja ja -ympäristöjä. Digipedagogiikan kannalta
toki toivoisi, etteivät ainakaan erilaiset sovellukset olleet opiskelijoiden
mielestä huono vaihtoehto.
Alkeistason S 2-opiskelijat
Ensimmäiseksi kysyin opiskelijoilta, oliko kurssin aikana saatu palaute
heidän mielestään riittävää ja jos ei, millaista palautetta he olisivat
toivoneet. Seuraavaksi pyysin kuvailemaan, millaisen palautteen he olivat
kokeneet kielenoppimisen kannalta olennaiseksi. Sen jälkeen kysyin, pitivätkö
he digitaalisten sovellusten (esim. ToonyTools, Canvas, ThingLink) käyttöä
kielenoppimisen kannalta hyödyllisenä. Viimeisessä kysymyksessä pyysin
kertomaan, millaisin menetelmin opettaja voisi auttaa opiskelijoita oppimaan
suomea. Kysely tehtiin anonyymisti.
Kaikki vastaajat pitivät saatua palautetta riittävänä. Hieman yllättävää
oli, että kielenoppimisen kannalta olennaista palautetta oli ennen kaikkea kirjallisista
töistä saatu yksilöllinen palaute - esim. suullisista harjoituksista (esim.
pienkeskustelut) annettua palautetta ei maininnut kukaan, mutta yksi
opiskelijoista olisi toivonut enemmän palautetta ääntämisestä.
Opiskelijat olivat yhtä mieltä siitä, että digitaalisten sovellusten käyttö
oli hyödyllistä suomen oppimisen kannalta. Heiltä ei kysytty, kuinka paljon
“digiä” on sopivasti - se oli annosteltu sopiviksi paloiksi muiden,
perinteisempien toimintojen sekaan, ja pidän itse ratkaisua onnistuneena.
Sovellusten aiheuttama digiähky kun ei varmasti edistä kielenoppimista.
Viestinnän kurssilaiset
Tein kyselyn
Microsoft Officen Forms-työkalulla, jota en ollut aiemmin kokeillut. Se
osoittautui helpoksi ja muistutti melkoisesti Google Formsia. Lyhyisiin
opiskelijakyselyihin ja vaikkapa pikatesteihin opitusta se vaikuttaa kätevältä
ja ulkoasuakin voi muokata visuaalisesti houkuttelevaksi. Opettaja näkee
tulokset helposti. Tosin grafiikkaa tuloksista ei pysty tuottamaan. Isompiin
aineistoihin lienee hyvä hyödyntää edelleen Webropol-kyselyä.
Tein kyselyn
viestinnän kurssia käyneille natiivipuhujille, koska sopivaa S 2-ryhmää ei
ollut juuri nyt vastaamassa. Kyselyyn vastasi kaksi sosiaalialan
opiskelijaryhmää: nuorten päiväopiskelijoiden ryhmä ja
monimuoto-opiskelijaryhmä, jolla on pääosin verkko-opetusta ja vain muutamia
lähipäiviä lukukaudessa. Selvitin opiskelijoiden mielipiteitä ohjauksesta ja
palautteesta.
Lähdin
liikkeelle, kysymällä kantoja lähi- ja verkko-opiskelun määrästä. Sekä
päiväopiskelijoiden että aikuisopiskelijoiden ryhmä olisi toivonut lisää
lähitapaamisia. Tämä selittynee sillä, että myös perinteiseen tapaan
opiskelevien lähituntimääriä on viime vuosina supistettu ja itsenäisen työn
määrää lisätty. Aikuisopiskelijat tosin totesivat, että työn ohessa opiskelevan
voisi olla mahdotonta osallistua yhtä lähipäivää enempää opetukseen.
Kyselin,
millaisia tehtäviä ja millaista ohjausta opiskelijat haluaisivat kielten ja
viestinnän opintojaksoilla. Ryhmätyöskentelyä on ilmeisesti ollut melko paljon,
koska monet, erityisesti aikuisopiskelijat, toivat esiin, että yksilötehtäviä
voisi olla enemmän. Digitaalisiin sovellusten käyttämiseen suhtauduttiin
pääosin erittäin myönteisesti. aikuisopiskelijat tosin Esimerkiksi
ryhmätuotosten kuten dramatisoitujen asiakastilanteiden ja ohjevideoiden)
palauttamista kurssin YouTube-kanavalle ja vertaiskommentointia siellä
pidettiin hyvänä ratkaisuna.
Ohjauksessa
opiskelijat toivoivat opettajan kasvokkain tapahtuvaa ohjausta eniten
mahdollisuuksien mukaan. Tämän jälkeen tulivat Skype-ohjaus, ohjaus kurssin
verkko-oppimisympäristön chatissa/keskustelupalstalla ja henkilökohtainen
sähköpostineuvonta. Erilaisiin digisovelluksiin sekä päivä- että
aikuisopiskelijat suhtautuivat melko myönteisesti. Aikuisryhmä oli tietoisesti
valinnut paljon verkkotyöskentelyä sisältävän opiskelumuodon, joten heillä ei
ollut ”digiahdistusta”, jota vanhemmilla oppijoilla joskus on.
Ylivoimainen
enemmistö opiskelijoista halusi, että opettaja antaa tehtävistä
henkilökohtaista ja sanallisista palautetta. Erityisesti kirjallisista
tuotoksista haluttiin numeroarvion lisäksi sanallinen palaute. Kokemusteni
mukaan opiskelijat eivät kuitenkaan aina käy lukemassa opettajan antamia
palautteita oppimisympäristössä, joten ajoittain olen päätynyt antamaan
tehtäväkohtaisen ryhmäpalautteen yksilöpalautteen sijaan. Lukemaan
laiskistuneille oppijoille aion kokeilla vastedes myös erilaisilla
sovelluksilla annettavaa ääni- tai videopalautetta. Opiskelijat halusivat
palautetta ennen kaikkea opettajalta vertaispalautteen sijaan kuten
S2-opiskelijatkin.
Jepa Piirainen
Kaisa Puhakka
Päivi Myllymäki
