perjantai 18. tammikuuta 2019

Etsintäkuulutus: taipuisa mobiilioppija



Mainos lupasi suorituskykyistä opiskelijaa: kahdeksan gigarypyn lateraalitupla-aivokuori, joustava neuroprosessori, multimodaalis-sensorinen käyttöliittymä, input ja output. Evoluution kahdestuhannesännäs sukupolvi, versio 11.2.

Vakuuttavista faktoista huolimatta kieli ei tarttunut päähän nanosekunneissa. Käyttöliittymä oli poissa pelistä kahdeksan tuntia vuorokaudessa, toissijaiset mielenkiinnonkohteet hajauttivat fokusta, kellotaajuus horjui ja aiheutti ajanhallinnan ja itsehillinnän vaikeuksia, eikä multitaskauskaan pelannut luvatulla tavalla. Syötös osoittautui tylsäksi ja tavoitteet ajoittain sumeiksi, mistä syystä muistiarkkitehtuuri epäonnistui palauttamaan aiempia yksiköitä tietoisuuden piiriin kokonaisuuksien osina. Iterointi polki paikallaan, kun pakollisiin partitiivisilmukoihin oli palattava rekursiivisesti aina uudestaan ja uudestaan ilman näkyvää tulosta.

Opettaja oli neuvoton, kunnes ymmärsi, ettei hän eivätkä myöskään hänen kielenoppijansa ole kyborgeja.

Kielenoppimiseen tarvitaan aikaa. Se vaatii oikeat välineet, osaavan ohjaajan, kiinnostavat sisällöt, tavoitteisiin perustellusti sopivat menetelmät, avointa mieltä, itseohjautuvuutta ja tukevan annoksen motivaatiota.

Suomen kieleen ja suomalaisuuteen sukeltavaa Kohti pohjoista -peliä kehittäessämme olemmekin joutuneet pohtimaan, millaisia oppijamme ovat ja mitä he odottavat. Mikä motivoi suomen kielen kanssa painiskelevaa opiskelijaa, joka tulee toisesta kulttuurista, jonka oppimiskäsitys voi poiketa omastamme ja joka vielä edustaa aivan toista sukupolvea kuin me pelin kehittäjät? Tehtävä ei ole ollut helppo.

Olemme yrittäneet ratkaista ongelman tunnustamalla itsellemme, että maailmamme eivät aina kohtaa – ainakaan kaikilta osin. Siksi emme voi rakentaa pelistä homogeenista, tasapaksua pakettia oletetulle mediaaniopiskelijalle. Pelin yleiset houkuttavat, koukuttavat osat ja sen tarina ovat toki yhteiset kaikille pelaajille, mutta muuten olemme päätyneet eriyttämään mahdollisimman monipuolisesti. Mobiililaitteella pelattava peli itsessään koettaa olla erilainen oppimisympäristö.

Kohti pohjoista -pelissä opiskelija voi valita itseään kiinnostavat, temaattiset polut. Mukana on kulttuurin eri alojen, historian, ympäristön, työelämän ja kielen polut sekä lisäksi erilaisia bonustehtäviä. Aineisto pyrkii motivoimaan oppijan monipuolisuudellaan ja tarjoamaan ikkunoita suomalaisuuden ymmärtämiseen. Lisäksi tehtävät koettavat haastaa oppijan A2- ja B1-taitotasojen rajoissa vaihtelevasti: kaikkea ei puserreta veren maku suussa.

Etsintäkuulutuksella haemme robotin sijasta notkean ennakkoluulotonta kielenoppijaa, motivoitunutta Suomen- ja suomenystävää, kohti pohjoista pyrkivää pelaajaa. Kyborgille tuttu syntax error ei ole ihmis-kielenoppijalle romutustuomio vaan haaste tehdä ensi kerralla paremmin.

- Peliriippuvaiset
Tapio Hokkanen, Jaana Kivivuori & Marjaana Valo-Vuorela

perjantai 14. joulukuuta 2018

Mikä on digitaalinen tehtävä?


Tiimimme on hankkeen alusta lähtien pohtinut digitaalisen tehtävän luonnetta erityisesti kielen opetuksen näkökulmasta. Digitehtävä voidaan varmasti määritellä yhtä monella tavalla kuin on tulkitsijoita. Joillekin opettajille se voi tarkoittaa oppilaitoksen sähköisen oppimisalustan (Optiman tai Moodlen) käyttöä, toisille sähköpostia ja kolmansille koodaamista tai pelillistämistä. 

Yksi maamme suurimmista oppikirjatuottajista Sanoma Pro määrittää omat digitehtävänsä digitaalisessa muodossa oleviksi tehtäviksi, joita käytetään painetun oppikirjan kanssa. Digitaaliset tehtävät ovat siis digitaalisessa muodossa ja niitä voi käyttää tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella ajasta ja paikasta riippumatta.

Diginatiivit koululaiset ovat tutustuneet eri kirjasarjojen digitaalisiin tehtäviin jo alakouluista alkaen, elleivät jo varhaiskasvatuksen parissa. Nuoret ovat tottuneita tekemään digitehtäviä ja monille opiskelijoistamme kynän ja paperin kanssa työskentely tuottaa huomattavasti enemmän päänvaivaa. Me opettajat emme ehkä kaikki ole vielä ihan samassa pisteessä, mutta perässä tullaan!

Kieliopin osalta ruotsin opetuksessa digitaalisia tehtäviä on tarjolla, koska ne ovat konkreettisia ja mekaanisia. Pedagogisesti laajempia tehtävätyyppejä on huomattavasti vaikeampi löytää. Toivomme tämän hankkeen vastaavan tähän kysyntään.

Mikä sitten on sähköisen ja digitaalisen tehtävän ero? Omassa projektissamme olemme määrittäneet digitehtävän sähköisessä muodossa olevaksi tehtäväksi, jonka voi tehdä oppimisalustan omia digitaalisia työkaluja hyödyntäen. Toivomme materiaalistamme tulevan helppokäyttöistä ja käyttäjäystävällistä. Harjoittelemme H5P-työkalun käyttöä, koska pyrimme siihen, että joukossa on myös sellaisia tehtäviä, jotka opiskelija voi itse tarkistaa.

Tarkoituksenamme on myös perehtyä pelillisyyteen kieltenopetuksessa ja toteuttaa muutamia tehtäviä oppimispelien avulla tai ainakin yhdistää pelillisyyttä joihinkin tehtävänantoihin.

Projektimme parissa tulemme varmasti vielä maaliin asti kamppailemaan kysymyksen parissa, mutta ehkä juuri siitä on kyse. Hanke haastaa meitä pohtimaan omaa digipedagogista käsitystämme teoriapohjan lisäksi tehtävätasollakin.

Selvittääksemme yleisiä käsityksiä digitehtävien luonteesta, tulemme keväällä haastattelemaan ruotsinopettajia korkeakouluistamme ja käsittelemme niitä seuraavassa blogikirjoituksessamme. 

ryhmä Min svenska i Norden
(Sini Aalto-Friman, Elvi Huhtala, Minna Björkberg-Suominen, Johanna Manner-Kivipuro)




torstai 6. joulukuuta 2018

Samundervisning på nätet


Vi är en Digijoujou-grupp som har skapat en gemensam webbkurs. I den här videon får du veta mer om den här processen.

torstai 29. marraskuuta 2018


Emmekö voisi jo oppia sanomaan kyllä ‒ tosi tarina siitä, kuinka me menetimme hänet

Suomen kielen lautakunta otti lausunnossaan 26.11.2018 kantaa Suomen kielen asemaan. Lautakunta nosti esiin ajankohtaiset huolenaiheemme: Kansalliskielten käyttöala kaventuu ja yleiskielen taito heikkenee, mikä vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan. Myös vähemmistökielten ja maahan tulleiden oman äidinkielen opetus on riittämätöntä.

Suomen kielen lautakunta toi esiin lisäksi huolenaiheen siitä, kuinka vaikeaa maahanmuuttajan on päästä jäseneksi suomalaiseen kieliyhteisöön. Niin kävi myös hänelle.

Hän oli maahanmuuttaja, suomalaisesta yliopistosta huippuarvosanoin valmistunut nainen. Hän oli unelmoinut tutkinnonjälkeisestä elämästään uudessa kotimaassaan. Tuon unelman eteen hän oli määrätietoisesti kouluttautunut ensin aikaisemmassa kotimaassaan, sitten uudessa kotimaassaan. Hän oli opetellut ei vaikean, mutta erilaisen kielemme. Hän oli perehtynyt kulttuuriimme ja tapoihimme. Hän oli ja oli.  

Koska yksi Suomen kansalaisuuden saamisen edellytys on, että henkilöllä on vähintään tyydyttävä suomen tai ruotsin kielen suullinen ja kirjallinen taito, osallistui vastavalmistunut maisteri kielitutkintoon.

22.10.2016  ”Minulla on ilo ilmoittaa, että sain suomen kielen keskitason tutkinnon. Voin nyt hakea kansallisuuden. Jatkan opiskelua ja harjoittelemista. Nyt etsin töitä. Tilanne on kuitenkin parempi kuin aikaisemmin ja olen varma että, saan töitä helpommin nyt.”

Ilmassa oli odotusta, vaikka työvoimatutkimuksen (2016)  mukaan ulkomaalaistaustaisten ja suomalaisten työllisyysasteen ero oli 18 prosenttia.

16.2. 2017 ”Valitettavasti minulla on vaikeaa. Vaikka olen hakenut monta työpaikkoja ja olen verkostoitunut paljon en ole vielä saanut töitä. Rakastan Suomea tosi paljon kuin oma kotimaani enkä halua muuttaa pois mutta nyt se tuntuu että minulla ei ole toivoa täällä ja tulevaisuus näyttää ainakin tällä hetkellä pimeältä.”

1.5.2017 ”Minulla on vaikeaa nyt mutta sanotaan että myrskyn jälkeen aurinko paistaa.”

Tilastokeskuksen (2018) mukaan kouluttautuminen helpottaa työllistymistä, joskin Suomessa työskentelee noin 20 000 ylikoulutettua ulkomaalaistaustaista henkilöä. Koulutustaan vastaavassa työssä olevat henkilöt ovat useimmiten määräaikaisissa työsuhteissa. Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevat ulkomaalaistaustaiset henkilöt työllistyvät harvoin koulutustaan vastaavaan työhön. 

24.2.2018 ”Viime kuukausina olen tehnyt vapaaehtoistöitä. Vastaan vuosittain järjestävästä projektista. Vaikka en saa palkkaa, olen iloinen tästä tehtävästä ja minulla on ainakin jotain.”

Tilastokeskuksen (2018) mukaan ne, jotka muuttavat Suomeen työn tai opiskelun takia, työllistyvät hyvin. Kaikki maahanmuuttajat eivät kuitenkaan mahdu tilastojen valoon.

6.4.2018 ”Valitettavasti olen työttömänä vuodeksi enkä pidä sitä. En ole tullut Suomeen saadakseni työttömyysturvan Kelalta.”

Ruotsissa maahanmuuttajat työllistyvät useammin kuin Suomessa koko väestö. Sanna Kurronen (27.2.2017)  vertaa blogissaan Suomen ja Ruotsin työllisyysasteita. Hänen mukaansa Ruotsin maahanmuuttajien ja Suomen koko väestön ero työllistymisessä on noin 7 prosenttiyksikköä. 

26.9.2018  ”En ole muuttanut Ruotsiin täysin mutta asun myöskin Ruotsissa. Siis, tällä hetkellä asun kahdessa maissa eli Ruotsissa ja Suomessa. On mahdollista kuitenkin että ensi vuonna muutan täysin Ruotsiin.”

Miksi elämä Suomessa on liian monelle maahanmuuttajalle liian vaikeaa? Emmekö jo voisi hyväksyä murtaen suomea puhuvat henkilöt tasa-arvoisiksi jäseniksi kieliyhteisöömme? Emmekö jo voisi sanoa: ”Kyllä, tervetuloa!”

DIGIJOUJOU-hanke ei sinällään ratkaise näitä ongelmia, mutta se tuo kaivattua lisäapua suomen kielen oppimiseen ja opettamiseen. Kun oppimisen perusta on motivaatiossa, silloin tarvitaan joustavuutta, vaihtoehtoja, monimediaisuutta ja yhteistyötä.


Avaimet eli Marjut Männistö, Kristiina Kuparinen ja Johanna Marjomäki


Engagera-Skapa mervärde-Förankra i processen-Kör


Ibland är det riktigt nyttigt att söka sig till platser där man kan andas in ny luft (och om luften råkar vara en aning varmare är det ju inte heller så illa). Platser där man kan omringas av influenser och träffa experter och personer med passion till områden som ligger en nära. Platser där man kan reflektera över sitt eget tänkande och sina egna projekt, liksom ur ett fågelperspektiv, för att veta åt vilket håll man ska ta det följande steget.

För vår projektgrupp blev ICERI2018-evenemanget i mitten av november i Sevilla en plats till att stanna och se över det arbete man hittills hunnit åstadkomma inom Digijoujou. Att kunna presentera sitt eget projekt i internationalla sammanhang är alltid extra trevligt och bakom processen ligger ju förstås mycket planering och skrivande.


Programmet på kongressen var som väntat väldigt intensivt och vi försökte välja de mest inspirerande workshopen och föredragen ur ett rätt så enormt utbud. Vid en del presentationer märktes tydligt hur man i Finland redan ligger på framkanten vad det gäller val av medel och metoder, som till exempel i användning av videobaserade lösningar (hänvisar här också till ett  tidigare inlägg av gruppen Superalkeet). Inom flipped learning, projektstudier och i hur man bäst engagerar och framför allt motiverar studerande gör vi också redan en hel del fina saker här hemma i Finland.Vi har ju redan länge tänkt mycket innovativt och kan faktikst vara riktigt stolta över det.

Vår egen presentation av Svenskstudier i bufféformat togs emot mycket positivt och många ansåg en öppen webbplats vara välfungerande och användarvänlig som plattform. Läs gärna också vår artikel för att få en bredare uppfattning om vilka saker vi ville lyfta fram. Ingenting är ju färdigt ännu och det var bra att få reflektioner och feedback i det här skedet av projektet. I samma morgonsession fick vi bland annat höra mer om just flipped learning och hur man skapar fungerande online-miljöer vid en kurs i akademiskt skrivande.


I keynote-presentationerna togs upp väldigt inspirerande historier och exempel på hur man involverar och engagerar såväl studerande som olika samhällsaktörer i projekt som verkligen kan leda till någon mer bestående ändring. Bekanta dig gärna med till exempel dessa enormt intressanta innovationer: Projekt H och Girls Garage. Ur Digijoujous synvinkel kunde man lätt konstatera att allt som ger studerande en verklig känsla av gemenskap, inflytelse och engagemang (sk. Hands on-metoder) gynnar givetvis inlärningsprocessen.

Videoklippet i början av det här inlägget är filmat och Instagrammat vid en Google-workshop där vi på några timmar testade bland annat DesignSprint som metod i undervisningssammanhang. Oerhört användbart även på språkkurser om man vill skapa lite mer spänning, tävlingsanda och framför allt gemenskap. Mer om metoden (som faktiskt påminner mycket om Hackaton) kan du läsa här.

Men vad fick vi sedan i bagaget förutom nya kontakter, nya idéer, massor av material (och lite solsken och appelsiner)? Svaret blir kanske Helhetstänkande. Vad borde man i första hand tänka på då man börjar planera nya undervisningshelheter (digitalt, multimodalt, i klassrum eller var man nu än befinner sig)? Kärnbudskapet kunde kanske sammmanfattas som rubriken i inlägget: Engagera studerandena, skapa mervärde till samtliga parter, förankra studerandena i processen och kör sedan bara full fart framåt. Det kommer nämligen nog att bli bra.

Hälsningar
Mishmash-team

Marjaana, Liisa, Teija och Taija


sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Parempia opetusvideoita


Parempia opetusvideoita - tärppejä videontekijöille


Editoijan arkea
Opetusmateriaalin digitalisoituminen, flipped learning -ajattelu sekä ajasta ja paikasta riippumaton opiskelu ovat tuoneet monet opettajat uuden ongelman eteen. Perinteiset tiedostot jaettuna koulun oppimisympäristössä eivät välttämättä riitä. Opetukseen kaivataan liikkuvaa kuvaa, uudenlaista energiaa. Monelle opettajalle ajatus itse tehdystä videosta on kuitenkin hieman pelottava.

Videoihin liittyy monenlaisia väärinkäsityksiä. Aina ei tarvitse kuvata omaa naamaa eikä tehdä miljoonatuotantoja Hollywoodiin. Opetusvideon voi tehdä yksinkertaisesti ja helposti, ihan ilman teknisen tuen apua. Opettaja tarvitsee hyvän idean, pienen hetken suunnitteluun ja jonkinlaisen tallennusvälineen. Yksinkertaisimmillaan tallennusvälineeksi käy älypuhelin. 

Muutama asia kannattaa suunnitella etukäteen. Tässä meidän tärppit parempien opetusvideoiden tekemiseen.



 

Tee suunnitelma, älä opettele vuorosanoja! 


Videoiden tekemisessä on tärkeintä pitää kirkkaana mielessä pääviesti. Robottimainen muistiinpanojesi lukeminen saa esiintymisen vaikuttamaan turhan kankealta. Ajatusten kirjoittaminen muistiin on hyvä idea, mutta kuulija huomaa kun vilkuilet sitä kameran vieressä olevaa muistilappuasi. Osaat kyllä asiasi, sano se mieluumminen omin sanoin. Ole oma itsesi, sellainen kuin olet opettaessasi. Anna hurmaavan persoonallisuuden näkyä! Jos askel oman naaman nauhoittamiseen tuntuu liian suurelta loikalta, kokeile animaatioita. Meidän ryhmämme käyttää esimerkiksi Powtoonia!

Lights, camera, action!


Miltä haluat lopputuloksen näyttävän? Mieti mitä haluat kuvassa näkyvän, ja mitä piilottaa. Jos aiheena on esimerkiksi ääntäminen, on luontevinta kuvata kasvoja. Muutoin puolilähikuva tekee puhujasta tarpeeksi selkeästi kuvassa näkyvän. Lisäksi suosittelemme etsimään valoisan paikan, jotta et tarvitse lisävalaistusta (vältä vastavaloa!). Valon ja rajauksen lisäksi tilan on oltava toimivat äänenlaadun kannalta. Kovin kaikuva tai hälyistä videota voi olla hankala kuunnella. Kuvaa koevideo, jotta saat äänen, rajauksen ja valaistuksen kohdilleen. Kuvasuunta on myös tärkeä, esimerkiksi YouTube-videot on tarkoitettu katsottavaksi vaaka- ei pystykuvassa. Näin video täyttää ruudun.

Kiitoksia kaiki --


Videon alkuun ja loppuun kannattaa jättää hieman editointivaraa. Laske rauhallisesti kahteen ennen kuin sääntäät katkaisemaan nauhoituksen. Näin saat lopusta kiirettömän, eikä editointi katkaise videota kuin ylipitkää Oscar-puhetta. Vaikka et editoisi videota, jätä alkuun lyhyt hetki, jolloin katsoja ehtii laittaa laitteeseen äänet päälle. Toinen vaihtoehto on nauhoittaa alkuun lyhyt tervehdys, näin katsojalta ei mene oleellinen sisältö ohi.


Videoiden tekemisessä, kuten kaikissa muissakin opeteltavissa asioissa, kannattaa muistaa oppimisprosessin vaativan aikaa. Pyydä opiskelijoilta palautetta, näytä videoitasi työkavereille ja etsi oma tapasi tehdä. Tee asiat rohkeasti omalla tavallasi ja opi saamastasi palautteesta!



Superalkeet-ryhmä eli Jaana Oinonen (Jamk), Hanna Tani (Haaga-Helia) ja Katri Niemi (UEF)