DIGIJOUJOU-HANKE

Kielenopettajana ITK-konferenssissa

Kirjainyhdistelmä ITK tarkoittaa interaktiivista tekniikkaa koulutuksessa, ja koskapa alan konferenssi mainostaa itseään opetusteknologian ykköstapahtumana Suomessa, oli korkea aika ottaa selvää, mitä tarjottavaa tapahtumalla on kielenopettajille.

Konferenssi järjestettiin Hämeenlinnan Aulangolla jo 30. kertaa. Tekijöinä tapahtumassa olivat opettajat, kehittäjät, tutkijat ja yritysmaailman edustajat. Digitalisaatio muuttaa vinhaa vauhtia koulutusta, ja juhlavuoden teemaksi olikin valittu ”Muutos on mahdollisuus”. 

Ensikertalaiselle ITK-konferenssi näyttäytyi isona ja monipuolisena tapahtumana. Kangaskassin, karkkien, kynien ja muun konkreettisen lisäksi näytteilleasettajilla oli tarjota kokeiltaviksi uusia laitteita, ohjelmistoja ja sovelluksia laidasta laitaan.

Vaikka osa tapahtuman esityksistä painottui enemmän teknologiaan – esimerkiksi oppimisanalytiikkaan tai VR-lasien hyödyntämiseen, valtaosassa keskiössä oli pedagoginen puoli. Esimerkiksi peruskouluissa vauhdikkaasti leviävä syväoppiminen (NPDL: New Pedagogies for Deep Learning) systeemisenä muutoksena totuttaa oppilaat luontevaan tiedonhakuun,           -yhdistelyyn ja -tuottamiseen digitaalisia menetelmiä hyödyntäen. Ei ole siis vaikea päätellä, että nämä tulevat korkeakouluopiskelijat ovat aikanaan varsin sinut verkkokurssien käyttämisen ja kehittämisenkin kanssa.

Konferenssissa korostui myös elinikäinen oppiminen. Luodessaan tarpeen rakentaa eri oppijien tarvitsemia joustavia koulutuspolkuja se samalla synnyttää laajan potentiaalin kehittää digitaalisia työkaluja hyödyntäviä kursseja, myös erilaisia kielten kursseja.

Mielenkiintoista oli myös kuulla hyvin kokeneiden verkko-opettajien vinkkejä interaktiivisuuden lisäämiseksi ”pois puhuvasta päästä vuorovaikutteisuuteen”. Saimme ohjeen aktivoida verkkotapaamisissa opiskelijoita jopa viiden minuutin välein, jotta heidän keskittymisensä ei herpaantuisi. Aktivointi onkin todella taitolaji: sen kehnosti hoitamalla voi myös pirstoa jakson rakennetta.

Kun aloitimme omaa DJJ:tämme, olimme yhdessä sitä mieltä, että pedagogiset ratkaisut määräävät ja digitaalisuutta hyödynnetään työkaluna niiden mukaan.  ITK-konferenssi oli aivan samoilla linjoilla: digiloikan sijaan haluttiin puhua pedaponnistuksesta. Siinä opettajan on hyvä tunnistaa oma supervoimansa ja ottaa se työssään käyttöön persoonallisena vahvuutena. 

Mennään siis edelleen pedagogiikka edellä, mutta otetaan ennakkoluulottomasti uusia välineitä käyttöön! Sillä Aulangollakaan ei laulanut luontoäänenä Muutosvastarinta: ”Ei käy, ei käy, ei käy…”

https://itk-konferenssi.fi/

Anu Mustonen, Antti Petteri Kurhinen, Tapani Möttönen, Marja Oksanen, Jepa Piirainen, Kristiina Kuparinen, Marjut Männistö ja Päivi Myllymäki