tiistai 13. maaliskuuta 2018

Siitä puhe, mistä puute


Tapio Hokkanen, Jaana Kivivuori ja Tytti Lindeberg

Enemmän kielioppia, enemmän sääntöjä, enemmän pelejä, leikkejä, videoita, retkiä, lehtiä, uutisia, keskusteluja, ääntämistä, sanastoa, puhekieltä ja autenttisia tilanteita – Suomi toisena kielenä -opiskelijamme haluavat yksinkertaisesti enemmän kaikkea.
Luettelo on kuin puutelista. Sen toiveet poimimme vastauksista kyselyymme siitä, millaista ohjausta ja tukea opiskelijamme Turussa, Lahdessa, Kuopiossa ja Joensuussa kaipaisivat suomen kielen opinnoissaan. Kysymys jätettiin tarkoituksella väljäksi. Ohjausta ja tukea ei täsmennetty.
Opiskelijoiden odotukset tulevat aivan eri planeetalta kuin meidän näkemyksemme ohjauksesta.


Oikea tutkija saattaisi tuomita havainnot. Kysymys on väärä. Lähtökohta on väärä. Menetelmä on väärä. Opettajan taustaoletukset ovat väärät. Väärä on väärä ja tulos nollatulos.

Väärin. Vaikka näkemyksemme ohjauksesta poikkeavat opiskelijoiden näkemyksistä, vastaukset ovat meille arvokkaita. Ne osoittavat vilpitöntä halua oppia suomea, vahvaa motivaatiota sitoutua ja oppijan intoa tavoittaa itselle sopivin tapa päästä kiinni kieleen ja kulttuuriin.

Pelkkien toiveiden lisäksi vastauksissa kerrotaan esimerkiksi päivittäisen edistymisen lisäävän inspiraatiota. Ohjaukseen kaivataan rohkaisua ja motivointia.

Vastaukset antavat myös eväitä projektillemme. Osana DigiJouJou-hanketta olemme tarttuneet haasteeseen pelillistämisen keinoin mutta samalla nöyrin mielin: Oppimispelit ja digitaaliset pelialustat eivät ratkaise kaikkia ongelmia. Ne tarjoavat kuitenkin oivan mahdollisuuden täydentää nykyisiä menetelmiä ja materiaaleja sekä motivoida ja osallistaa monenlaisia oppijoita.

Peleihin voi upottaa videoita, ääntä, monivalintaa, tekstinymmärtämistä, ohjeistuksia, oppimispäiväkirjoja, vertaisyhteisöjä, palautejärjestelmiä ja kilpailullisuutta. Lisäksi karttapohjaiset pelit kannustavat oppimiseen autenttisessa ympäristössä, ulkona. Kukapa ei olisi nähnyt Pokemoneja metsästäviä pelaajia loikkimassa puistoissa, poluilla ja ajoradoilla. Nyt mobiilipeliin ladataan kieli ja kulttuuri.

Toiveiden viidakossa yksi on kuitenkin varmaa: mitä syvemmälle digitaalisiin oppimisympäristöihin sukellamme, sitä enemmän meidän täytyy panna painoa ohjaukseen.
Puutelistan paikkaajaksi ja ohjaajaksi tarvitaan yhä opettajaa.

#ohjaus #digijoujou #s2 #pelillistäminen

3 kommenttia:

  1. Ihastuttavan raikas teksti, jossa aidosti kunnioitetaan opiskelijoiden näkökulmaa. On terveellistä huomata, että asiantuntijana helposti katsoo maailmaa makaronin läpi ja kiinnittää huomionsa trendikkäisiin muutoksiin, vaikka opiskelijoiden tarpeet ovat kokonaisvaltaisia ja hitaasti - jos ollenkaan - muuttuvia. KristiinaK

    VastaaPoista
  2. Toiveiden tynnyrissä ei ole äärtä eikä laitaa - eikä pidä ollakaan. Vastaukset osoittavat ja vahvistavat jälleen kerran sen, miten monin tavoin kieltä ja kulttuuria voi oppia sekä sen, miten opettajan roolin ja tavan opettaa on jatkuvasti pakko kehittyä ja muuttua. Entä miten muuttuu opiskelija?

    VastaaPoista
  3. Ihana teksti, kiitos kirjoittajille! Mielenkiintoista on myös se, että vaikka tarjoaisit kuinka lisää ja lisää, ei vastapuolen vastaus koskaan ole, että jotakin oli liikaa. Opiskelijalla on motivaatiota, mutta aikaa hänellä kuitenkin on rajallisesti. Myös siksi meitä oppimisen tukijoita ja viitoittajia tarvitaan: viitoittamaan oppimisen polkua, auttamaan tavoitteiden asettelussa, peilaamaan osaamista ja antamaan vastakaikua. Terveisin Marjut

    VastaaPoista