Tapio Hokkanen, Jaana Kivivuori ja Tytti Lindeberg
Enemmän kielioppia, enemmän sääntöjä, enemmän pelejä,
leikkejä, videoita, retkiä, lehtiä, uutisia, keskusteluja, ääntämistä, sanastoa, puhekieltä
ja autenttisia tilanteita – Suomi toisena kielenä -opiskelijamme haluavat yksinkertaisesti
enemmän kaikkea.
Luettelo on kuin puutelista. Sen toiveet poimimme vastauksista
kyselyymme siitä, millaista ohjausta ja tukea opiskelijamme Turussa, Lahdessa,
Kuopiossa ja Joensuussa kaipaisivat suomen kielen opinnoissaan. Kysymys jätettiin
tarkoituksella väljäksi. Ohjausta ja tukea ei täsmennetty.
Opiskelijoiden odotukset tulevat aivan eri planeetalta kuin
meidän näkemyksemme ohjauksesta.
Oikea tutkija saattaisi tuomita havainnot. Kysymys on väärä.
Lähtökohta on väärä. Menetelmä on väärä. Opettajan taustaoletukset ovat väärät.
Väärä on väärä ja tulos nollatulos.
Väärin. Vaikka näkemyksemme ohjauksesta poikkeavat
opiskelijoiden näkemyksistä, vastaukset ovat meille arvokkaita. Ne osoittavat
vilpitöntä halua oppia suomea, vahvaa motivaatiota sitoutua ja oppijan intoa tavoittaa
itselle sopivin tapa päästä kiinni kieleen ja kulttuuriin.
Pelkkien toiveiden lisäksi vastauksissa kerrotaan
esimerkiksi päivittäisen edistymisen lisäävän inspiraatiota. Ohjaukseen
kaivataan rohkaisua ja motivointia.
Vastaukset antavat myös eväitä projektillemme. Osana DigiJouJou-hanketta olemme
tarttuneet haasteeseen pelillistämisen keinoin mutta samalla nöyrin mielin: Oppimispelit
ja digitaaliset pelialustat eivät ratkaise kaikkia ongelmia. Ne tarjoavat
kuitenkin oivan mahdollisuuden täydentää nykyisiä menetelmiä ja materiaaleja
sekä motivoida ja osallistaa monenlaisia oppijoita.
Peleihin voi upottaa videoita, ääntä, monivalintaa,
tekstinymmärtämistä, ohjeistuksia, oppimispäiväkirjoja, vertaisyhteisöjä, palautejärjestelmiä
ja kilpailullisuutta. Lisäksi karttapohjaiset pelit kannustavat oppimiseen
autenttisessa ympäristössä, ulkona. Kukapa ei olisi nähnyt Pokemoneja
metsästäviä pelaajia loikkimassa puistoissa, poluilla ja ajoradoilla. Nyt
mobiilipeliin ladataan kieli ja kulttuuri.
Toiveiden viidakossa yksi on kuitenkin varmaa: mitä syvemmälle
digitaalisiin oppimisympäristöihin sukellamme, sitä enemmän meidän täytyy panna
painoa ohjaukseen.
Puutelistan paikkaajaksi ja ohjaajaksi tarvitaan yhä
opettajaa.
#ohjaus #digijoujou #s2 #pelillistäminen
Ihastuttavan raikas teksti, jossa aidosti kunnioitetaan opiskelijoiden näkökulmaa. On terveellistä huomata, että asiantuntijana helposti katsoo maailmaa makaronin läpi ja kiinnittää huomionsa trendikkäisiin muutoksiin, vaikka opiskelijoiden tarpeet ovat kokonaisvaltaisia ja hitaasti - jos ollenkaan - muuttuvia. KristiinaK
VastaaPoistaToiveiden tynnyrissä ei ole äärtä eikä laitaa - eikä pidä ollakaan. Vastaukset osoittavat ja vahvistavat jälleen kerran sen, miten monin tavoin kieltä ja kulttuuria voi oppia sekä sen, miten opettajan roolin ja tavan opettaa on jatkuvasti pakko kehittyä ja muuttua. Entä miten muuttuu opiskelija?
VastaaPoistaIhana teksti, kiitos kirjoittajille! Mielenkiintoista on myös se, että vaikka tarjoaisit kuinka lisää ja lisää, ei vastapuolen vastaus koskaan ole, että jotakin oli liikaa. Opiskelijalla on motivaatiota, mutta aikaa hänellä kuitenkin on rajallisesti. Myös siksi meitä oppimisen tukijoita ja viitoittajia tarvitaan: viitoittamaan oppimisen polkua, auttamaan tavoitteiden asettelussa, peilaamaan osaamista ja antamaan vastakaikua. Terveisin Marjut
VastaaPoista