Tiimimme on hankkeen alusta lähtien pohtinut digitaalisen tehtävän luonnetta erityisesti kielen opetuksen näkökulmasta. Digitehtävä voidaan varmasti määritellä yhtä monella tavalla kuin on tulkitsijoita. Joillekin opettajille se voi tarkoittaa oppilaitoksen sähköisen oppimisalustan (Optiman tai Moodlen) käyttöä, toisille sähköpostia ja kolmansille koodaamista tai pelillistämistä.
Yksi maamme
suurimmista oppikirjatuottajista Sanoma Pro määrittää omat digitehtävänsä
digitaalisessa muodossa oleviksi tehtäviksi, joita käytetään painetun
oppikirjan kanssa. Digitaaliset tehtävät ovat siis digitaalisessa muodossa ja
niitä voi käyttää tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella ajasta ja
paikasta riippumatta.
Diginatiivit
koululaiset ovat tutustuneet eri kirjasarjojen digitaalisiin tehtäviin jo
alakouluista alkaen, elleivät jo varhaiskasvatuksen parissa. Nuoret ovat
tottuneita tekemään digitehtäviä ja monille opiskelijoistamme kynän ja paperin
kanssa työskentely tuottaa huomattavasti enemmän päänvaivaa. Me opettajat emme
ehkä kaikki ole vielä ihan samassa pisteessä, mutta perässä tullaan!
Kieliopin osalta
ruotsin opetuksessa digitaalisia tehtäviä on tarjolla, koska ne ovat
konkreettisia ja mekaanisia. Pedagogisesti laajempia tehtävätyyppejä on
huomattavasti vaikeampi löytää. Toivomme tämän hankkeen vastaavan tähän
kysyntään.
Mikä sitten on
sähköisen ja digitaalisen tehtävän ero? Omassa projektissamme olemme
määrittäneet digitehtävän sähköisessä muodossa olevaksi tehtäväksi, jonka voi
tehdä oppimisalustan omia digitaalisia työkaluja hyödyntäen. Toivomme
materiaalistamme tulevan helppokäyttöistä ja käyttäjäystävällistä.
Harjoittelemme H5P-työkalun käyttöä, koska pyrimme siihen, että joukossa on
myös sellaisia tehtäviä, jotka opiskelija voi itse tarkistaa.
Tarkoituksenamme on
myös perehtyä pelillisyyteen kieltenopetuksessa ja toteuttaa muutamia tehtäviä
oppimispelien avulla tai ainakin yhdistää pelillisyyttä joihinkin
tehtävänantoihin.
Projektimme parissa
tulemme varmasti vielä maaliin asti kamppailemaan kysymyksen parissa, mutta
ehkä juuri siitä on kyse. Hanke haastaa meitä pohtimaan omaa digipedagogista
käsitystämme teoriapohjan lisäksi tehtävätasollakin.
Selvittääksemme
yleisiä käsityksiä digitehtävien luonteesta, tulemme keväällä haastattelemaan
ruotsinopettajia korkeakouluistamme ja käsittelemme niitä seuraavassa
blogikirjoituksessamme.
ryhmä Min svenska i Norden
(Sini Aalto-Friman, Elvi Huhtala, Minna Björkberg-Suominen,
Johanna Manner-Kivipuro)
