torstai 29. maaliskuuta 2018

Rolling the "R" sound is very difficult for me – opiskelijoiden näkemyksiä suomen kielen ääntämisen opiskelusta

Suomen kielen ääntäminen tuottaa monelle opiskelijalle ahdistusta. Tekemämme kyselyn mukaan lähes puolet opiskelijoista oli jokseenkin samaa tai hyvin samaa mieltä I feel anxious about my pronunciation
-väittämän kanssa.


Kysyimme myös, kuinka monet kokivat, että heitä ei ymmärretty heidän suomen kielen ääntämisensä takia. Vastaajista yli puolet (62 %) koki, että aina välillä on tilanteita, joissa heitä ei ymmärretä ääntämisensä vuoksi, ja noin 14 prosentilla vastaajista tällainen tilanne on lähes koko ajan.

Luomamme kyselyn avulla halusimme kartoittaa, kuinka opiskelijat kokevat suomen kielen ääntämisen ja sen opettamisen kursseilla. Saimme kyselyymme 41 vastausta. Laatimaamme kyselyyn vastasi opiskelijoita Aalto-yliopistosta ja Tampereen ammattikorkeakoulusta. Suurin osa vastaajista oli opiskellut suomea alle 5 opintopistettä. 

Mitkä asiat opiskelijat sitten kokivat erityisen hankalina suomen kielen ääntämisessä? Vastauksissa toistui eniten vokaalit: etu- ja takavokaalien erottaminen koettiin vaikeaksi samoin kuin pitkien ja lyhyiden vokaalien keston erottaminen. Suomelle tyypillisten etuvokaalien ääntäminen ja r-äänteen täräyttely koettiin myös hankalana. Lisäksi pitkien sanojen ja lauseiden ääntäminen saivat mainintoja ja näiden yhteydessä otettiin esille myös suomalainen intonaatio. Tämä sai kyselyn laatijat miettimään, keskitytäänkö ääntämisen harjoittamisessa liiaksi vain yksittäisiin tai lyhyihin sanoihin pitkien sanojen tai lauseiden sijaan.

Vastaajista videot, joissa opetetaan ääntämistä, ovat hyödyllisiä. Vastaajilta tuli myös erinomaisia ehdotuksia siihen, mikä heitä voisi hyödyttää ääntämisensä kehittämisessä. Monet toivoivat hetkeä, joka olisi kokonaan omistettu ääntämiselle tai kahdenkeskistä lausumisharjoittelua opettajan tai natiivipuhujan kanssa. Toivottiin, että opettaja korjaisi enemmän ääntämistä tunneilla. Jotkut toivoivat, että kursseilla esiinnyttäisiin oikealle yleisölle. Muita ehdotuksia olivat keskustelukerhot, roolipelit, (lasten)kirjojen ääneenluku, laulujen opettelu, oman puheen äänittäminen ja äänitteen vertaaminen natiivipuhujan puhunnokseen. Yhden opiskelijan kommentti on tärkeä muistutus meille opettajille: opiskelijaa oli suuresti auttanut, kun tunnilla oli sanottu, ettei lausumisen tarvitse olla täydellistä.

Halusimme myös tietää, kuinka opiskelijat ovat kokeneet kursseilla saadun harjoittelun ja palautteen. Kaksi kolmasosaa vastaajista oli sitä mieltä, että tukea sai riittävästi tai jokseenkin riittävästi ja yhden kolmasosan mielestä tukea ei ollut tarpeeksi tarjolla. 

Kognitiivisen kuormituksen vähentämiseksi voisi noudattaa yhden opiskelijan ehdotusta: ”If we could spend more time on pronunciation before we actually study the material will be great. Because when there are grammar and vocabulary you need to study, it takes away the time and your focus on pronunciation.”


Aija Elg, Aalto-yliopisto ja Henni Laitala, Tampereen ammattikorkeakoulu
 



tiistai 27. maaliskuuta 2018


Opiskelijoiden digitaidot hyötykäyttöön

Laadimme edistyneille suomen opiskelijoille ennakkokyselyn, jossa kartoitettiin sisällöllisiä sekä käytettäviin menetelmiin ja ohjaukseen liittyviä toiveita. Kysymyksiä oli 6 ja kyselyyn vastasi yhteensä 41 opiskelijaa Laureasta ja Lamkista. Kysymyksessä 1 tiedusteltiin, mitä kielitaidon osa-alueita opiskelijat haluavat erityisesti kehittää koulutuksen aikana. Vaihtoehtoja oli mahdollisuus valita 3. Ylivoimaisesti suosituimmiksi osa-alueiksi nousivat kirjoittaminen (29), ammatillinen kielitaito (26) sekä puhuminen (23). Lukeminen (3) sai vähiten kannatusta.


Tulos sai meidät pohtimaan sitä, miten tärkeää resurssien varaaminen kirjoittamisen opettamiseen on ja miten eri tavoin opiskelijoille voisi antaa palautetta tuotoksestaan. Opiskelija tarvitsee palautetta erityisesti laajempaa tekstiä tuottaessaan koko kirjoittamisprosessin ajan.  

Kysymyksessä neljä tiedusteltiin, millaisia digitaalisia työkaluja opiskelijat osaavat käyttää. Vaihtoehtoina olivat videotyökalut, verkkosanakirjat, sanastotyökalut, virtuaaliset keskusteluympäristöt sekä esitysgrafiikat. Tulokset osoittavat, että opiskelijat osaavat käyttää työkaluja monipuolisesti: eniten vastauksia sai vaihtoehto verkkosanakirjat (36) ja vähiten vaihtoehto videotyökalut (16).
Tuloksissa meitä hämmästytti jossain määrin se, miten monipuolisesti opiskelijat osaavat erilaisia välineitä käyttää. Toisaalta jäimme miettimään, osaammeko opettajina itse hyödyntää tätä osaamispotentiaalia omassa opetuksessamme. 
Viimeisessä kysymyksessä opiskelijoita pyydettiin kertomaan, miten he haluavat saada palautetta tehtävistä. Ylivoimainen enemmistö haluaa palautteensa kirjallisesti (23), noin neljäsosa kasvotusten tai numeerisesti. Video- tai äänipalautetta toivoi 6 opiskelijaa.  



Syy haluun saada kirjallista palautetta saattaa perustua tottumukseen. Opettajan näkökulmasta herää kuitenkin kysymys siitä, ymmärtääkö opiskelija saamansa palautteen. Kirjallisen rinnalla olisi hyvä useammin itsekin antaa vuorovaikutteista palautetta ja näin varmistaa, että opiskelija osaa hyödyntää saamansa palautteen.


Johanna Marjomäki, Lahden ammattikorkeakoulu
Kristiina Kuparinen, Laurea-ammattikorkeakoulu

Kummatkin halutaan



Suomen kielen opiskelijat eivät suinkaan halua valita verkko-opetuksen tai luokassa tapahtuvan lähiopetuksen välillä, vaan he ottaisivat ne molemmat. Näin ainakin, jos uskomme niitä kymmentä opiskelijaa, jotka vastasivat Suomea edistyneille –ryhmän kyselyyn Lahdessa ja Kokkolassa.

Kyselyssä näkökulma oli tarkennettu kirjalliseen viestintään. Jos opiskelijat saisivat valita, he opiskelisivat sitä mieluiten lähiopetuksena luokassa (2 vastaajaa), monimuotoisesti yhdistämällä verkko-opetuksen ja lähiopetuksen (6 vastaajaa) sekä opettajan materiaaliin tutustumalla ja tehtäviä itsenäisesti tekemällä (2 vastaajaa). Vastausvaihtoehtona tarjottiin myös opettajan verkkoluentoja sekä tehtävien tekemistä, mutta tämä ei saanut lainkaan kannatusta.



Lievästi puoltavaa

Kysymyksiä 2 ja 3 voi pitää hieman johdattelevina: niissä udeltiin, kuinka hyvin verkko-opiskelu sopii kirjoittamisen ja kielenhuollon opiskeluun. Tässä kohdin verkko saikin hieman laajempaa kannatusta, sillä ainakin lievästi puoltavalle kannalle asettui 8 eli 80 prosenttia vastaajista.

Sama jakauma jatkui myös kysymyksessä 4, jossa kysyttiin, millaisia asioita opiskelet mieluimmin verkossa. Moni opiskelisi mieluimmin oman alan tekstejä, osa suomen kielen teoriaa ja osa oikeinkirjoitusta. Kaksi vastannutta ei opiskelisi lainkaan verkossa.

Kysymys "Millaisia asioita opiskelet mieluimmin luokassa lähiopetuksena?" käänsi jakauman päälaelleen. Moni opiskelisi mieluimmin oman alan tekstejä myös luokassa, osa suomen kielen teoriaa ja osa oikeinkirjoitusta. Yksi ei halunnut lähiopetusta, jos tehtävät voi tehdä verkossa.

Miksi-kysymyksissä selvitettiin, mistä syistä opiskelijat haluavat tai eivät halua opiskella suomen kieltä verkossa. Niihinkin vastattiin niihinkin puolesta ja vastaan. Verkko sopii pidempiin kirjoitustehtäviin, toisaalta lähiopetuksessa juuri näistä on hyvä kysyä. Joku kommentoi, että kautta oppii ihan hyvin, toisen mielestä lähiopetus sopii paremmin. Perustelut olivat lyhyitä.

Mitä tästä jäi käteen? Joku tykkää äidistä, toinen tyttärestä? Kaikkia ei voi koskaan miellyttää?

No, ehkä on hyvä muistaa ainakin monimuotoisen ohjauksen tarve. Jotakin tämän suuntaista yritetään Lahden ammattikorkeakoulussa tänä keväänä, kun valmentavan opetuksen opiskelijat työstävät tekstejä luokassa ohjattuna, luokassa parityönä, pilvessä, vertaisarvioinnin avulla ja opettajan kommentoimina. Myös Centria-ammattikorkeakoulussa on tarkoitus jatkaa kirjallisen viestinnän opetuksessa kokeilua, jossa ovat käytössä monimuotoiset opetusmenetelmät: verkko-opetus ja lähiopetus täydentävät toisiaan myös ensi vuonna.

Tuija Tolonen-Kytölä, Centria-ammattikorkeakoulu
Heli Kamaja, Lahden ammattikorkeakoulu

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Edistyneetkin tarvitsevat tukea kirjoittamiseen

Teimme kyselyn, jonka tavoitteena oli kartoittaa a) millaista suomeksi kirjoittamisen tukea edistyneet suomen kielen käyttäjät ovat saaneet osana korkeakouluopintojaan ja b) millaista tukea he kaipaavat.   
Kyselyymme vastasi 24 opiskelijaa, joista puolet opiskelee Haaga-Heliassa ja 6 Helsingin yliopistossa. Yksittäisiä vastauksia tuli useista muista korkeakouluista. 60 % vastanneista on suorittanut toisen asteen opinnot muualla kuin Suomessa. Vastanneiden kielellisessä taustassa on runsaasti variaatiota: vastaajat puhuvat yhteensä 13:a eri äidinkieltä. Seitsemän vastaajaa ilmoitti kaksi äidinkieltä, ja heistä neljällä toinen näistä kielistä on suomi. 
Kyselyyn vastanneista vähän alle 70 % on osana nykyisiä opintojaan osallistunut suomen kielen tai viestinnän kursseille. Vastanneiden mukaan substanssiaineiden opettajat eivät juurikaan kommentoi heidän kirjoittamiaan tekstejä kielen kannalta: vain yhdellä vastaajalla oli kokemusta tällaisesta. Selvästi tavallisempana näyttäytyi vertaispalaute; opiskelukaverit voivat antaa palautetta esimerkiksi ryhmätyön yhteydessä.  
Lisää kirjoittamisen tukea kaipaa kolme neljästä vastaajasta, kuten seuraava kuvio osoittaa: 
 
Seuraava kuvio puolestaan kertoo, mitä suomeksi kirjoittamiseen liittyviä asioita vastaajat pitivät vaikeina. Neljä ensimmäistä vastausvaihtoehtoa vasemmalta lukien oli annettu valmiina. Kaksi muuta ovat vastaajien itse nimeämiä vaikeuksia. 
 
DIGIJOUJOU-hankkeen osana kirjoitamme suomen kieltä koskevia sisältöjä Emended-palautetyökaluun, jotta työkalu toimisi tulevaisuudessa suomen kielen opettajien ja opiskelijoiden apuna niin, että teksteistä voisi antaa ja saada sujuvasti ja tehokkaasti yksilöllistä palautetta.  
Kun opiskelijoilta kysyttiin, millaista tukea he kaipaavat, sekä opintoihin liittyvä että työelämän edellyttämä kirjoittaminen nousivat esiin.  "Olen oppinut suomea puhumalla...olen usein pyytänyt heiseni korjaamaan tekstejäni ja virheitä on ollut paljon, varsinkin tieteellisissä teksteissä. Niin, mutta en tiedä mitä kielioppialue pitäisi opetella paremmin." "Kirjoitan ehkä enemmän samalla tavalla kuin puhun. Siksi tasoni ei ole riittävän korkea työelämään."   Työllistyminen koulutusta vastaaviin tehtäviin vaatii hyvää kirjallista taitoa, koska asiantuntijatyö on pitkälti tekstien parissa työskentelyä. Suomen kieli on avain työelämään, ja siksi korkeakoulujen täytyy tarjota kielenkehitykseen tukea edistyneillekin suomen käyttäjille. 

Tuula Jäppinen, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ja Taija Udd, Helsingin yliopisto