Formatiivinen arviointi flippauksessa

Formatiivisen arvioinnin käyttöönotto opetustyössä parantaa opiskelijoiden oppimisprosessin aikaista motivaatiota, sitoutumista ja vastuuntunnetta. Näin päästään tehokkaampaan didaktiseen prosessiin.

Monesti ajatellaan, että opiskelijoita tulee arvioida, koska opettajan täytyy saada tietoa siitä, mitä opiskelijat osaavat ja tietävät tai eivät osaa tai eivät tiedä. Joskus unohtuu, että yksi arvioinnin tehtävistä on antaa tietoa, joka ideaalitilanteessa vaikuttaa opiskelijan toimintaan ja saa heidät paremmin kehittämään oppimistaan. Siksi arvioinnin tulisi olla ennen kaikkea motivoivaa. Arvioinnin tulisi siis keskittyä opiskelijoiden hankkimiin tietoihin ja taitoihin.

Arvioinnin esittämistapaan tulisi kiinnittää huomiota yhtä paljon kuin arviointiin itsessään. Tämä on formatiivisen arvioinnin keskeisin piirre. Formatiivisen arvioinnin on tarkoitus tukea opiskelijan kehittymistä, ei haitata sitä, sekä motivoida opiskelijoita, eikä lannistaa heitä. Näin ollen formatiivisen arvioinnin peruslähtökohta on oikean palautteen antaminen. Tämä palaute tulisi muotoilla ja välittää ystävällisellä tavalla (niin kutsuttu positiivinen koodi). Me arvioimme opiskelijoiden saavutuksia ennemmin kuin heidän epäonnistumisiaan tai puutteitaan.

Suullisesta tehtävästä annetaan ääni- tai videopalaute, sillä sen avulla voi luontevasti antaa aluksi positiivista palautetta tehtävässä olevista onnistumisista ja tämän jälkeen kertoa, mihin opiskelijan tulisi kiinnittää huomiota esim. ääntämisessä, sanastossa tai lauseenmuodostuksessa. Opettajan on helpoin antaa oikeat ääntämismallit ns. haastavissa kohdissa.

Samalla tavalla tätä suullista palautetta voi soveltaa myös kirjallisten tuotosten palautteen annossa ja arvioinnissa.

Me olemme kokeilleet suullista palautetta sekä videopalautetta flipatuilla kursseillamme. Opiskelijoiden palautteista ilmenee, että he arvostavat opettajan antamaa suullista palautetta. Sitä pidetään henkilökohtaisempana ja opiskelijat kokevat, että opettaja on nähnyt vaivaa sen eteen.

Lähteet:

https://faberasmusdotorg.files.wordpress.com/2017/12/1guidebook_fin.pdf

http://www.uef.fi/web/flippaus/arviointi

https://hundred.org/en/media/nain-arvioit-oppilaita-kannustavasti-3-esimerkkia

Korkeakouluruotsia flipaten
Sinikka Kettunen, Maria Tuunanen, Annika Kirkkomäki, Pirjo Kavander

Etsintäkuulutus: taipuisa mobiilioppija

Mainos lupasi suorituskykyistä opiskelijaa: kahdeksan gigarypyn lateraalitupla-aivokuori, joustava neuroprosessori, multimodaalis-sensorinen käyttöliittymä, input ja output. Evoluution kahdestuhannesännäs sukupolvi, versio 11.2.

Vakuuttavista faktoista huolimatta kieli ei tarttunut päähän nanosekunneissa. Käyttöliittymä oli poissa pelistä kahdeksan tuntia vuorokaudessa, toissijaiset mielenkiinnonkohteet hajauttivat fokusta, kellotaajuus horjui ja aiheutti ajanhallinnan ja itsehillinnän vaikeuksia, eikä multitaskauskaan pelannut luvatulla tavalla. Syötös osoittautui tylsäksi ja tavoitteet ajoittain sumeiksi, mistä syystä muistiarkkitehtuuri epäonnistui palauttamaan aiempia yksiköitä tietoisuuden piiriin kokonaisuuksien osina. Iterointi polki paikallaan, kun pakollisiin partitiivisilmukoihin oli palattava rekursiivisesti aina uudestaan ja uudestaan ilman näkyvää tulosta.

Opettaja oli neuvoton, kunnes ymmärsi, ettei hän eivätkä myöskään hänen kielenoppijansa ole kyborgeja.

Kielenoppimiseen tarvitaan aikaa. Se vaatii oikeat välineet, osaavan ohjaajan, kiinnostavat sisällöt, tavoitteisiin perustellusti sopivat menetelmät, avointa mieltä, itseohjautuvuutta ja tukevan annoksen motivaatiota.

Suomen kieleen ja suomalaisuuteen sukeltavaa Kohti pohjoista -peliä kehittäessämme olemmekin joutuneet pohtimaan, millaisia oppijamme ovat ja mitä he odottavat. Mikä motivoi suomen kielen kanssa painiskelevaa opiskelijaa, joka tulee toisesta kulttuurista, jonka oppimiskäsitys voi poiketa omastamme ja joka vielä edustaa aivan toista sukupolvea kuin me pelin kehittäjät? Tehtävä ei ole ollut helppo.

Olemme yrittäneet ratkaista ongelman tunnustamalla itsellemme, että maailmamme eivät aina kohtaa – ainakaan kaikilta osin. Siksi emme voi rakentaa pelistä homogeenista, tasapaksua pakettia oletetulle mediaaniopiskelijalle. Pelin yleiset houkuttavat, koukuttavat osat ja sen tarina ovat toki yhteiset kaikille pelaajille, mutta muuten olemme päätyneet eriyttämään mahdollisimman monipuolisesti. Mobiililaitteella pelattava peli itsessään koettaa olla erilainen oppimisympäristö.

Kohti pohjoista -pelissä opiskelija voi valita itseään kiinnostavat, temaattiset polut. Mukana on kulttuurin eri alojen, historian, ympäristön, työelämän ja kielen polut sekä lisäksi erilaisia bonustehtäviä. Aineisto pyrkii motivoimaan oppijan monipuolisuudellaan ja tarjoamaan ikkunoita suomalaisuuden ymmärtämiseen. Lisäksi tehtävät koettavat haastaa oppijan A2- ja B1-taitotasojen rajoissa vaihtelevasti: kaikkea ei puserreta veren maku suussa.

Etsintäkuulutuksella haemme robotin sijasta notkean ennakkoluulotonta kielenoppijaa, motivoitunutta Suomen- ja suomenystävää, kohti pohjoista pyrkivää pelaajaa. Kyborgille tuttu syntax error ei ole ihmis-kielenoppijalle romutustuomio vaan haaste tehdä ensi kerralla paremmin.

- Peliriippuvaiset

Tapio Hokkanen, Jaana Kivivuori & Marjaana Valo-Vuorela

Mikä on digitaalinen tehtävä?

Tiimimme on hankkeen alusta lähtien pohtinut digitaalisen tehtävän luonnetta erityisesti kielen opetuksen näkökulmasta. Digitehtävä voidaan varmasti määritellä yhtä monella tavalla kuin on tulkitsijoita. Joillekin opettajille se voi tarkoittaa oppilaitoksen sähköisen oppimisalustan (Optiman tai Moodlen) käyttöä, toisille sähköpostia ja kolmansille koodaamista tai pelillistämistä. 

Yksi maamme suurimmista oppikirjatuottajista Sanoma Pro määrittää omat digitehtävänsä digitaalisessa muodossa oleviksi tehtäviksi, joita käytetään painetun oppikirjan kanssa. Digitaaliset tehtävät ovat siis digitaalisessa muodossa ja niitä voi käyttää tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella ajasta ja paikasta riippumatta.

Diginatiivit koululaiset ovat tutustuneet eri kirjasarjojen digitaalisiin tehtäviin jo alakouluista alkaen, elleivät jo varhaiskasvatuksen parissa. Nuoret ovat tottuneita tekemään digitehtäviä ja monille opiskelijoistamme kynän ja paperin kanssa työskentely tuottaa huomattavasti enemmän päänvaivaa. Me opettajat emme ehkä kaikki ole vielä ihan samassa pisteessä, mutta perässä tullaan!

Kieliopin osalta ruotsin opetuksessa digitaalisia tehtäviä on tarjolla, koska ne ovat konkreettisia ja mekaanisia. Pedagogisesti laajempia tehtävätyyppejä on huomattavasti vaikeampi löytää. Toivomme tämän hankkeen vastaavan tähän kysyntään.

Mikä sitten on sähköisen ja digitaalisen tehtävän ero? Omassa projektissamme olemme määrittäneet digitehtävän sähköisessä muodossa olevaksi tehtäväksi, jonka voi tehdä oppimisalustan omia digitaalisia työkaluja hyödyntäen. Toivomme materiaalistamme tulevan helppokäyttöistä ja käyttäjäystävällistä. Harjoittelemme H5P-työkalun käyttöä, koska pyrimme siihen, että joukossa on myös sellaisia tehtäviä, jotka opiskelija voi itse tarkistaa.

Tarkoituksenamme on myös perehtyä pelillisyyteen kieltenopetuksessa ja toteuttaa muutamia tehtäviä oppimispelien avulla tai ainakin yhdistää pelillisyyttä joihinkin tehtävänantoihin.

Projektimme parissa tulemme varmasti vielä maaliin asti kamppailemaan kysymyksen parissa, mutta ehkä juuri siitä on kyse. Hanke haastaa meitä pohtimaan omaa digipedagogista käsitystämme teoriapohjan lisäksi tehtävätasollakin.

Selvittääksemme yleisiä käsityksiä digitehtävien luonteesta, tulemme keväällä haastattelemaan ruotsinopettajia korkeakouluistamme ja käsittelemme niitä seuraavassa blogikirjoituksessamme. 

ryhmä Min svenska i Norden

(Sini Aalto-Friman, Elvi Huhtala, Minna Björkberg-Suominen, Johanna Manner-Kivipuro)

Samundervisning på nätet

Vi är en Digijoujou-grupp som har skapat en gemensam webbkurs. I den här videon får du veta mer om den här processen.

Emmekö voisi jo oppia sanomaan kyllä ‒ tosi tarina siitä, kuinka me menetimme hänet

Suomen kielen lautakunta otti lausunnossaan 26.11.2018 kantaa Suomen kielen asemaan. Lautakunta nosti esiin ajankohtaiset huolenaiheemme: Kansalliskielten käyttöala kaventuu ja yleiskielen taito heikkenee, mikä vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan. Myös vähemmistökielten ja maahan tulleiden oman äidinkielen opetus on riittämätöntä.

Suomen kielen lautakunta toi esiin lisäksi huolenaiheen siitä, kuinka vaikeaa maahanmuuttajan on päästä jäseneksi suomalaiseen kieliyhteisöön. Niin kävi myös hänelle.

Hän oli maahanmuuttaja, suomalaisesta yliopistosta huippuarvosanoin valmistunut nainen. Hän oli unelmoinut tutkinnonjälkeisestä elämästään uudessa kotimaassaan. Tuon unelman eteen hän oli määrätietoisesti kouluttautunut ensin aikaisemmassa kotimaassaan, sitten uudessa kotimaassaan. Hän oli opetellut ei vaikean, mutta erilaisen kielemme. Hän oli perehtynyt kulttuuriimme ja tapoihimme. Hän oli ja oli.  

Koska yksi Suomen kansalaisuuden saamisen edellytys on, että henkilöllä on vähintään tyydyttävä suomen tai ruotsin kielen suullinen ja kirjallinen taito, osallistui vastavalmistunut maisteri kielitutkintoon.

22.10.2016  ”Minulla on ilo ilmoittaa, että sain suomen kielen keskitason tutkinnon. Voin nyt hakea kansallisuuden. Jatkan opiskelua ja harjoittelemista. Nyt etsin töitä. Tilanne on kuitenkin parempi kuin aikaisemmin ja olen varma että, saan töitä helpommin nyt.”

Ilmassa oli odotusta, vaikka työvoimatutkimuksen (2016)  mukaan ulkomaalaistaustaisten ja suomalaisten työllisyysasteen ero oli 18 prosenttia.

16.2. 2017 ”Valitettavasti minulla on vaikeaa. Vaikka olen hakenut monta työpaikkoja ja olen verkostoitunut paljon en ole vielä saanut töitä. Rakastan Suomea tosi paljon kuin oma kotimaani enkä halua muuttaa pois mutta nyt se tuntuu että minulla ei ole toivoa täällä ja tulevaisuus näyttää ainakin tällä hetkellä pimeältä.”

1.5.2017 ”Minulla on vaikeaa nyt mutta sanotaan että myrskyn jälkeen aurinko paistaa.”

Tilastokeskuksen (2018) mukaan kouluttautuminen helpottaa työllistymistä, joskin Suomessa työskentelee noin 20 000 ylikoulutettua ulkomaalaistaustaista henkilöä. Koulutustaan vastaavassa työssä olevat henkilöt ovat useimmiten määräaikaisissa työsuhteissa. Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevat ulkomaalaistaustaiset henkilöt työllistyvät harvoin koulutustaan vastaavaan työhön. 

24.2.2018 ”Viime kuukausina olen tehnyt vapaaehtoistöitä. Vastaan vuosittain järjestävästä projektista. Vaikka en saa palkkaa, olen iloinen tästä tehtävästä ja minulla on ainakin jotain.”

Tilastokeskuksen (2018) mukaan ne, jotka muuttavat Suomeen työn tai opiskelun takia, työllistyvät hyvin. Kaikki maahanmuuttajat eivät kuitenkaan mahdu tilastojen valoon.

6.4.2018 ”Valitettavasti olen työttömänä vuodeksi enkä pidä sitä. En ole tullut Suomeen saadakseni työttömyysturvan Kelalta.”

Ruotsissa maahanmuuttajat työllistyvät useammin kuin Suomessa koko väestö. Sanna Kurronen (27.2.2017)  vertaa blogissaan Suomen ja Ruotsin työllisyysasteita. Hänen mukaansa Ruotsin maahanmuuttajien ja Suomen koko väestön ero työllistymisessä on noin 7 prosenttiyksikköä. 

26.9.2018  ”En ole muuttanut Ruotsiin täysin mutta asun myöskin Ruotsissa. Siis, tällä hetkellä asun kahdessa maissa eli Ruotsissa ja Suomessa. On mahdollista kuitenkin että ensi vuonna muutan täysin Ruotsiin.”

Miksi elämä Suomessa on liian monelle maahanmuuttajalle liian vaikeaa? Emmekö jo voisi hyväksyä murtaen suomea puhuvat henkilöt tasa-arvoisiksi jäseniksi kieliyhteisöömme? Emmekö jo voisi sanoa: ”Kyllä, tervetuloa!”

DIGIJOUJOU-hanke ei sinällään ratkaise näitä ongelmia, mutta se tuo kaivattua lisäapua suomen kielen oppimiseen ja opettamiseen. Kun oppimisen perusta on motivaatiossa, silloin tarvitaan joustavuutta, vaihtoehtoja, monimediaisuutta ja yhteistyötä.

Avaimet eli Marjut Männistö, Kristiina Kuparinen ja Johanna Marjomäki