DJJ:n ilosanomaa maailmalle

Bukarestin Romanian-American Universityssä pidettiin toukokuun 24.–25. päivinä konferenssi Crossing Boundaries in Culture and Communication, jossa myös DIGIJOUJOU esiteltiin kiinnostuneelle kansainväliselle yleisölle.  Asialla oli Työelämän suomea -ryhmän kolmikko Kurhinen-Mustonen-Oksanen - ja neljäntenä suunnitteluun sekä artikkelin kirjoittamiseen oman panoksensa antanut Möttönen.

Trion esityksessä korostuivat niin joustavien digitaalisten opintokokonaisuuksien luominen kuin myös DJJ-hankkeen poikkeuksellisen laaja sekä korkeakoulurajat ylittävä toimijajoukko. Yleisemmin käsiteltiin hankkeessa käytettyjä työskentelytapoja ja tarkemmin Työelämän suomea -kokonaisuuden sisältöjä.

Tuli myös selväksi, kuinka hankkeeseen osallistuneiden omat digitaidot ja valmiudet heittäytyä uusiin kokeiluihin ovat kehittyneet roimasti. Oli hienoa huomata, että esitys kirvoitti yleisöltä runsaasti kysymyksiä ja kommentteja.

Konferenssin muusta ohjelmasta jäi kolmikolle erityisesti mieleen vuorovaikutteinen keynote-osuus kulttuurienvälisestä viestinnästä. Sen aineksia jokainen kertoi hyödyntävänsä tulevaisuudessa omassa opetuksessaan.

-                                                                                                                          -  Marja Oksanen

Kielenopettajana ITK-konferenssissa

Kirjainyhdistelmä ITK tarkoittaa interaktiivista tekniikkaa koulutuksessa, ja koskapa alan konferenssi mainostaa itseään opetusteknologian ykköstapahtumana Suomessa, oli korkea aika ottaa selvää, mitä tarjottavaa tapahtumalla on kielenopettajille.

Konferenssi järjestettiin Hämeenlinnan Aulangolla jo 30. kertaa. Tekijöinä tapahtumassa olivat opettajat, kehittäjät, tutkijat ja yritysmaailman edustajat. Digitalisaatio muuttaa vinhaa vauhtia koulutusta, ja juhlavuoden teemaksi olikin valittu ”Muutos on mahdollisuus”. 

Ensikertalaiselle ITK-konferenssi näyttäytyi isona ja monipuolisena tapahtumana. Kangaskassin, karkkien, kynien ja muun konkreettisen lisäksi näytteilleasettajilla oli tarjota kokeiltaviksi uusia laitteita, ohjelmistoja ja sovelluksia laidasta laitaan.

Vaikka osa tapahtuman esityksistä painottui enemmän teknologiaan – esimerkiksi oppimisanalytiikkaan tai VR-lasien hyödyntämiseen, valtaosassa keskiössä oli pedagoginen puoli. Esimerkiksi peruskouluissa vauhdikkaasti leviävä syväoppiminen (NPDL: New Pedagogies for Deep Learning) systeemisenä muutoksena totuttaa oppilaat luontevaan tiedonhakuun,           -yhdistelyyn ja -tuottamiseen digitaalisia menetelmiä hyödyntäen. Ei ole siis vaikea päätellä, että nämä tulevat korkeakouluopiskelijat ovat aikanaan varsin sinut verkkokurssien käyttämisen ja kehittämisenkin kanssa.

Konferenssissa korostui myös elinikäinen oppiminen. Luodessaan tarpeen rakentaa eri oppijien tarvitsemia joustavia koulutuspolkuja se samalla synnyttää laajan potentiaalin kehittää digitaalisia työkaluja hyödyntäviä kursseja, myös erilaisia kielten kursseja.

Mielenkiintoista oli myös kuulla hyvin kokeneiden verkko-opettajien vinkkejä interaktiivisuuden lisäämiseksi ”pois puhuvasta päästä vuorovaikutteisuuteen”. Saimme ohjeen aktivoida verkkotapaamisissa opiskelijoita jopa viiden minuutin välein, jotta heidän keskittymisensä ei herpaantuisi. Aktivointi onkin todella taitolaji: sen kehnosti hoitamalla voi myös pirstoa jakson rakennetta.

Kun aloitimme omaa DJJ:tämme, olimme yhdessä sitä mieltä, että pedagogiset ratkaisut määräävät ja digitaalisuutta hyödynnetään työkaluna niiden mukaan.  ITK-konferenssi oli aivan samoilla linjoilla: digiloikan sijaan haluttiin puhua pedaponnistuksesta. Siinä opettajan on hyvä tunnistaa oma supervoimansa ja ottaa se työssään käyttöön persoonallisena vahvuutena. 

Mennään siis edelleen pedagogiikka edellä, mutta otetaan ennakkoluulottomasti uusia välineitä käyttöön! Sillä Aulangollakaan ei laulanut luontoäänenä Muutosvastarinta: ”Ei käy, ei käy, ei käy…”

https://itk-konferenssi.fi/

Anu Mustonen, Antti Petteri Kurhinen, Tapani Möttönen, Marja Oksanen, Jepa Piirainen, Kristiina Kuparinen, Marjut Männistö ja Päivi Myllymäki

Bättre pedagogik på nätet

Behöver du inspiration och tips om hur du kan utveckla dina webbkurser? På vår nylanserade webbplats Bättre pedagogik på nätet delar vi med oss av de erfarenheter vi fick då vi höll en gemensam webbkurs. På webbplatsen hittar du allt material från kursen samt våra reflektioner kring lärarnärvaro, interaktion, respons och samundervisning. De här aspekterna satsade vi extra mycket på i vår kurs eftersom vi ser dem som nycklar till god pedagogik.


Materialet är öppet för alla och fritt att använda i den egna undervisningen. Vi hör gärna dina synpunkter och svarar på frågor.


Sofia Sevón, Aalto-universitetet
Tomi Ylkänen, Jyväskylä yrkeshögskola
Maria Åhman-Nylund, yrkeshögskolan Centria

Joustaa, joustaa

DJJ-hanke alkaa olla loppusuoralla, ja on aika lähteä hyödyntämään siinä tuotettuja materiaaleja. Työryhmät ovat laatineet monenlaisia sisältöjä, osa ryhmistä ihan valmiita kurssejakin. Koska pyrkimyksenä on ollut digitaalisuus, voi yhden jos toisenkin opettajan työsuunnitelmaan odottaa lähiaikoina ilmaantuvaksi verkkokurssia.

Otetaan esimerkiksi edistyneille suomen oppijoille suunnattu verkkokurssi, jossa painotus on kirjoittamisessa. Tällaiselle kohderyhmälle on DJJ:ssä suunniteltu sekä materiaalia että arvioinnin apuvälineitä. Tyhjästä ei siis todellakaan tarvitse lähteä liikkeelle, ja aikaa säästyy, kun kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Toisen materiaaliin tutustumiseen kuluu kuitenkin myös aikaa, eikä kaikkia tehtäviä välttämättä voi sellaisenaan käyttää.   

Kun tarjolla ei ole valmista kurssia, on opettajan varattava aikaa pedagogisen käsikirjoituksen laatimiseen. Kurssialustan suunnittelu ja kurssin rakenteen pohtiminen vievät oman aikansa. Visuaaliseen ilmeeseenkin olisi mukava panostaa. Entä olisiko ohjeistuksia syytä selkeyttää videoin? Arvioinnissa voi hyödyntää vertaisarviointia, mutta sekin täytyy motivoida, ohjeistaa ja aikatauluttaa. Jonkinlaista palautetta opiskelijoiden tulisi toki saada myös opettajalta, joten opettajan täytyy varata aikaa myös opiskelijoiden töihin tutustumiseen ja palautteen antamiseen. Hyvinkin suunnitellulla kurssilla opiskelijoita joutuu luultavasti muistuttamaan kurssitehtävien määräajoista, ja luultavasti opiskelijoilta tulee kysymyksiä, joihin opettajan tulisi vastata. Joskus uudella kurssilla saattaa aikaa kulua sellaiseenkin, johon ei ennakkoon ole lainkaan arvannut varautua.

Edellä kuvatun 2 op:n esimerkkikurssin opettajan resurssi kurssia varten on vajaat 40 tuntia. Mistä kaikesta täytyy silloin joustaa, mihin venyä?

Ella Hakala (Tampereen ammattikorkeakoulu), Tuula Jäppinen (Haaga-Helia ammattikorkekoulu), Sanna Rämö (Aalto-yliopisto), Taija Udd (Helsingin yliopisto)

Kokemuksia Digijoujou-hankkeesta ja tulevaisuuden visioita S2-opettajan silmin

Digijoujou-hankkeen Suomea edistyneille -pienryhmässä olemme parin viime vuoden aikana koonneet materiaalia, jota suomen kielen opettajat voivat käyttää työnsä tukena joko vaihtoehtoisina tai täydentävinä tehtävinä. Yhtenäisen verkko-opintojakson tuottaminen ei ole ollut tavoitteemme. Sitävastoin toivomme, että materiaali edistäisi selviytymistä opinnoissa, jos opiskelijan äidinkieli on muu kuin suomi.

Mukana on materiaalia, joka tähtää opintojen loppuvaiheeseen ja valmistaa tuottamaan mm. suomenkielisen opinnäytetyön. Opiskelijoitten tulisi kuitenkin voida myös toimia työelämässä suomen kielellä ja toimia kansalaisina suomalaisessa yhteiskunnassa, ja siksi työelämään, mediaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyviä teemoja käsitellään laatimissamme tehtävissä opiskeluympäristön lisäksi.

Kokonaisuus sisältää kahdeksan moduulia, joiden avulla opiskelija voi parantaa suomen kielen taitoaan. Aluksi opiskelija ohjataan tekemään itsearviointitesti, joka antaa ymmärrystä siitä, minkä moduulin suorittaminen ja millaisen osaamisen harjoittaminen olisi hänelle itselleen hyödyllisintä.  Testin pohjana on käytetty Eurooppalaisen viitekehyksen  itsearviointilokerikkoa.

Hanna ja Tuija pedagogisen käsikirjotuksen parissa tammikuussa 2018

Tilannekatsaus

Tällä hetkellä olemme vaiheessa, jossa materiaali on valmistumassa, ja kaikki kahdeksan moduulia tehtävineen alkaa olla koossa. Eri moduulit keskittyvät eri teemoihin ja kielen osa-alueisiin, ja jokainen moduuli on yhden opintopisteen laajuinen.

Moduulit ovat seuraavat:

1. Argumentoi ja vaikuta yhteiskunnassa

2.  Seuraa mediaa ja tiedota

3. Lue ja kirjoita opinnoissa

4.  Esiinny verkossa

5. Harjoittele ja kommunikoi  

6. Valmistaudu ja neuvottele

7. Käytä ja arvioi lähteitä sekä

8.  Tutustu tutkielman tekoon. 

Tehtäviin kuuluu muun muassa H5P:llä tehtyjä video- ja yhdistelytehtäviä, Powtoon-videoita sekä GoogleFormsiin toteutettuja monivalintatehtäviä. Kaikki on koottu GoogleSitesin etusivuilta avautuvien linkkien takaa löytyvään Helsingin yliopiston hallinnoimaan Moodle-oppimisympäristöön, jonne opiskelija pääsee kirjautumaan Haka-tunnuksilla.

Mitä  tästä eteenpäin?

Taaksepäin katsottuna projektin parasta antia ovat olleet yhteiset työpäivät, joita on ollut niin pääkaupunkiseudulla, Lahdessa kuin Pohjanmaallakin. Kokkolassa kokoonnuimme maaliskuun lopulla kahdeksi päiväksi Centrian uudistetulle kampukselle hiomaan kokonaisuutta − hiki hatussa. Tehotyöskentely tuotti tulosta, ja materiaali on viittä vaille valmis. Toukokuun ohjelmassa on koko hankkeen yhteinen tapaaminen Pasilassa Haaga-Helian tiloissa. Tavoitteenamme on tuolloin viimeistellä loput tehtävät ja hioa kokonaisuutta lopulliseen muotoon. Kuun loppupuolella esittelemme ryhmämme työn tuloksia työpajassa Ammattikielten yhdistys Proflang ry:n kevätpäivillä Lahden amk:ssa. Kuulijoina on suomen kielen ja viestinnän opettajia pääasiassa ammattikorkeakouluista, mutta myös ammattioppilaitoksista.

Tässä vaiheessa voimme vain ihmetellä, miten nopeasti pari vuotta on kulunut. Pieni tyhjyyden tunne pitkäaikaisen yhteistyön loppumisesta on myös käynyt mielessä. Tähänkö tämä jää? Emmekö enää tee näitä juttuja yhdessä? Hanke on antanut meille paitsi digitaitoja ja uutta ajattelua työhön suomen kielen opettajana, myös ennen kaikkea verkostoja ja uusia yhteistyökumppaneita. Moni muukin hankkeessa toiminut pienryhmä miettii samaa: miten jatkamme tästä eteenpäin? Ehkä kaivaudumme jälleen omiin poteroihimme, jumitumme vanhoihin rutiineihin ja käytämme hankkeessa tuottamiamme tehtäviä vain satunnaisesti itseksemme?

Ainakin osa Digijoujou-hankkeen opettajista jatkaa CampusOnlineen tuottamien valmiiden opintojaksojen opettamista, ja jo tässä vaiheessa opetuskäytössä testattuja oppimateriaaleja tullaan hyödyntämään eri amk:eissa ihan varmasti. Silti kaivattaisiin jatkohanketta, jossa työstetään nyt tuotetusta digimateriaalista lisää konkreettisia opintojaksoja yhteisesti eri korkeakouluissa valtakunnallisesti tarjottavaksi Kivako-hankkeen tapaan.

Suomen kielen opetus ulkomaalaisille on yhteiskunnallisesti kiinnostava keskustelunaihe. Suomi kärsii työvoimapulasta jo nyt, eikä tilanne helpota jatkossa. Jo eduskuntavaalikeskusteluissa nostettiin yhdeksi ratkaisuksi korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien työllistäminen. Ongelma on, että yritykset vaativat työntekijöiltä useimmiten hyvää suomen kielen taitoa, ja poliitikoilla on valitettavan vähän tietoa siitä, miten tätä taitoa opetetaan. Asiantuntemus suomen kielen opettamisesta on S2-opettajilla, ja juuri Digijoujou-hankkeessa mukana olleilla opettajilla. Jokaisella meistä on siis tärkeä rooli, jos tätä asiaa halutaan edistää.

Mielestäni tärkeä mahdollisuus hyödyntää Digijoujou-hankkeessa tuotettuja tehtäviä ja oppimateriaalia onkin yhä jatkojalostaa kokonaisia opintojaksoja valtakunnallisen tarjontaan. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisellä Digicampus-alustalla tämä on mahdollista, samoin ammattikorkeakoulujen CampusOnline-portaalin kautta. Uskonkin, ettei hankkeemme jää tähän, vaan Digijoujou on vasta alkua pidempiaikaiselle yhteistyölle ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen suomen kielen opettamisen parissa.

Hyvää kesän jatkoa!

T.  Tuija Tolonen-Kytölä (Centria), Hanna Vänskä (Helsingin yliopiston kielikeskus) ja Heli Kamaja (LAMK)

Kansainvälisyyttä hakemassa - kaikki voittavat

DIGIJOUJOU-hanketiimimme (Liisa Wallenius/Haaga-Helia, Taija Votkin/Aalto, Marjaana Halsas/Haaga-Helia ja allekirjoittanut) on luonut monialaista tehtäväportaalia www.svenskstudieribuffeformat.com ja nyt sisällöt alkavat olla valmiita ja testattuja, ja olemme  viimeistelyvaiheen alussa. Hankkeen lopun panostus kohdistuukin portaalin toimivuuteen, helppokäyttöisyyteen, visuaaliseen ilmeeseen ja äänitteiden ja videoiden tekemiseen. Monta palaveria on pidetty Skypessä ja kasvokkain, ja meidän hyvinkin erilaisten toimijoiden hitsautuminen toimivaksi tiimiksi ja toistemme vahvuuksien erinomainen hyödyntäminen on ollut pitkälti konferenssiaktiivisuutemme ansiota.

Olemme osallistuneet tähän mennessä kahteen kansainväliseen konferenssiin ja vielä kaksi on tulossa. Kiitämme jo tässä vaiheessa ymmärtäväisiä korkeakoulujamme, jotka ovat mahdollistaneet konferensseihin osallistumisen taloudellisesti. Toisaalta korkeakoulumme ovat saaneet kansainvälisistä julkaisuista julkaisupisteitä, joten tilanne on ollut win-win. Seuraavassa valotan mitä tällä tarkoitan.

Vuosi sitten keväällä 2018 ennen kesälomia päätimme kokeilla, onnistuuko ICERI2018-konferenssiin osallistuminen Valenciassa marraskuussa 2018. Aloimme siis kevään lopun energioilla kirjoittaa abstraktia tarkoituksenamme kartoittaa sitä, mitkä pedagogiset mallit ovat portaalin laatimisen taustalla. Tätä varten luimme yhdessä ja erikseen teorioita aihepiireistä CLIL, blended learning, task-based learning, flipped learning ja muutenkin perehdyimme ammatilliseen kielenoppimiseen lisää. Tämä sekä taustoitti meidän portaalin rakentamistamme, toi meille uusia ajatuksia siitä, mitä kaikkea voisimme ottaa huomioon portaalia rakentaessamme, ja innosti meitä erilaisiin ratkaisuihin. Jo tässä vaiheessa siihenastinen työmme kohtasi muutoksia, parannuksia, ja muokkasimme jo muka valmiita tehtäviämme yhtenäisempään malliin. Kun abstrakti hyväksyttiin kesällä 2018, aloitimme vimmatun artikkelin kirjoittamisen, jaoimme hiukan vastuita, muokkasimme toistemme tekstejä ja opimme paljon toistemme työtavoista ja vahvuuksista. Sama jatkui konferenssiesityksen teossa. Olimme kaikki neljä paikalla ICERIssä ja siellä työryhmänä ryhmäydyimme entisestään ja pystyimme myös jakamaan konferenssin antia, kun kukin osallistui monipuoliseen ja hyödylliseen ohjelmaan kiinnostuksensa mukaan.

ICERIstä innostuneena päätimme hakeutua samojen järjestäjien INTED2019-konferenssiin Valenciaan maaliskuussa 2019. Taas sama rumba abstraktin ja artikkelin kanssa, ja tällä kertaa abstraktien hyväksyntä tuli tapaninpäivänä, ja artikkelin piti olla valmis pian joululomalta palaamisen jälkeen. Meidän innokas ryhmämme päätti käyttää yhden välipäivän yhteiseen suunnittelupalaveriin, ja taas jaoimme vastuualueita. Tällä kertaa keskityimme kirjoittamaan artikkelia siitä, miten työryhmämme pedagogiset ratkaisut ovat ohjanneet digitaalisten työkalujemme valintaa portaalin tehtävien laadinnassa, sillä portaalin jokaiseen tehtävään liittyy jotakin digitaalista. Tässä vaiheessa jaoimme keskenämme paljon kokemuksia digityökaluista ja opetimme toisiamme esimerkein. Uskon vahvasti, että ilman INTED-konferenssia emme olisi näin hyvin jakaneet digiosaamistamme ja saaneet sitä niin monipuolisesti käyttöön. Valenciassa meitä oli kolmen naisen edustus, mutta toki kaikki olimme mukana kirjoittamassa artikkelia.

Tällä hetkellä teemme posteria Nordand14-konferenssiin Kööpenhaminassa toukokuun viimeisellä viikolla. Tämä konferenssituotos tuleekin ruotsiksi, ja tarkoitus on siellä antaa yleiskatsaus portaalista ja kertoa miten portaalin rakennusprosessi eteni. Keskitymme tällä kertaa maaliskuun 2018 suurelle opiskelijaryhmälle tehtyyn lähtötilannekartoitukseen ja lukuvuoden 2018-2019 aikana kerättyyn käyttäjäpalautteeseen, sillä portaali on koko ajan ollut keskeneräisenä auki ja sitä ovat useat opiskelijaryhmät testanneet. Kerromme Nordand14-konferenssin posterissa miten opiskelijapalaute on muokannut portaalin sisältöä, rakennetta ja ulkoasua. Kööpenhaminaa työstämme kahden naisen voimin, ja posteria käytetään myös Kielikeskuspäivillä kesäkuussa.

Toinen tällä hetkellä aktiivisena oleva konferenssi on Mallorcalla heinäkuussa järjestettävä EduLearn2019, jonne toinen työpari tekee artikkelin ja edustus tällä kertaa jää kesälomien takia yhden harteille. EduLearnissa artikkeli ja esitys keskittyvät niin ikään käyttäjäpalautteeseen. Opiskelijan vastuu, autonomia, motivaatio, tiedonhakutaidot ja luovuus ovat keskiössä tätä artikkelia kirjoittaessa. Sekä Kööpenhaminan että Mallorcan konferenssiesitysten kohteena oleva opiskelijapalautteen käsittely on tuonut konferenssiosallistumisen myötä johdonmukaisuutta, selkeyttä ja muutoshalukkuutta portaalimme rakentamiseen, ja voi hyvinkin olla, että ilman näitä kahta konferenssia palautteen käsittely olisi saattanut jäädä vähemmälle.

Voin koko Mishmash-hanketiimimme puolesta todeta, että konferensseihin osallistuminen näinkin laajasti on puoltanut paikkaansa, ja varmasti tuonut huikeasti lisäarvoa monelta kannalta. Olemme vieneet suomalaista koulutusta maailmalle, saaneet itse siitä uusia kokemuksia ja elämyksiä sekä ammatillisesti että yksityishenkilöinä, olemme oppineet erittäin paljon toisiltamme ja muilta konferenssiosallistujilta, saaneet uusia käytännön työkaluja ja jakaneet auliisti saamaamme tietoa. Työryhmänä olemme oppineet tuntemaan toisemme paljon paremmin kuin kotitoimistojemme skypepalavereissa tai seminaaripöytien ääressä Suomessa. Sitä kautta olemme pystyneet hyödyntämään toistemme vahvuuksia ja se toivottavasti näkyy tuloksissakin. Lisäksi olemme oppineet joustamaan, venymään ja päästämään irti omista ajatuksistamme. Monesti ajatellaan, että konferenssimatkat ovat enemmänkin matkailua, mutta tässä on hyvä muistuttaa abstraktien, artikkelien ja esitysten raadollisista deadlinepäivistä, jotka jotenkin aina tuntuivat osuvan lukuvuoden aloitus- tai lopetusaikoihin tai lomille. Melkoisia revityksiä omissa kalentereissa nämä ovat aiheuttaneet, puhumattakaan siitä miten omat työt sitten kasaantuvat välillä pahastikin, ja ruuhkapiikkejä tulee. Ja viehän tuo matkustusyhteyksien optimointikin ja matkalaskujen viilaus oman aikansa.

Tiimissämme konferenssit ja niihin valmistautuminen ovat olleet ihan parasta antia, ja olemme tyytyväisiä, että olemme saaneet jokaisen konferenssin linkitettyä täydellisesti lopputuotostamme eli portaalia hyödyntämään. Olemme myös vieneet DIGIJOUJOU-hanketta maailmalle, iloisina ja ylpeinä suomalaisesta koulutuspanostuksestamme. Konferenssiartikkelimme löytyvät Theseuksesta ja tästä linkistä https://svenskstudieribuffeformat.com/tervetuloa-opiskelemaan-ruotsia/projektpublikationer/. Pitäisikö jatkossa hankerahoitusta hakiessa varata budjettirahaa kansainvälisiin konferensseihin? Suosittelemme!

Mishmash-tiimin puolesta,

Teija Lehto/Laurea-ammattikorkeakoulu

Videotyöpajatyöskentely kieltenopetuksessa




Kuva: Pixabay.com


Videoiden käyttö opetuksessa lisääntyy jatkuvasti. Video tarjoaa monia mahdollisuuksia opetukseen, ja videotyöskentelyn parissa opiskelija pääsee käyttämään kieltä erilaisissa konteksteissa. Kielenoppimisen ohella pääsee tutustumaan myös audiovisuaaliseen viestintään, sisällöntuottamiseen ja medialukutaitoon. Kielenoppimisessa video tarjoaa mahdollisuuden asettua rooliin, josta käsin voi olla turvallista ja opettavaista lähestyä aiheita vieraalla kielellä.

Ryhmämme tarkoitus oli palata pohdiskelemaan digitaalisen tehtävän luonnetta, mutta keskitymme tässä blogikirjoituksessamme sen sijasta videotyöskentelyyn. Haluamme madaltaa kynnystä opetuksessa tapahtuvaan videotyöskentelyyn. Hankkeen parissa olemme päässeet testaamaan ja kehittämään videotyöpajatoimintaa ja kehittämään omaa jaettavaa sapluunaamme, josta löytyy ohjeita videotyöskentelyyn sekä opettajille että opiskelijoille. Tavoitteemme on hyödyntää videoiden käytön mahdollisuuksia kieltenopetuksessa ja tuoda rohkeutta, joustavuutta ja iloa opintoihin. Ryhmämme suunnitelma hankkeen alussa oli tehdä valmista audiovisuaalista opetusmateriaalia itse, mutta aihe vaihtui pohjoismaisuuteen. AV-materiaali on silti merkittävässä roolissa, koska monet tehtävänannot on tarkoitus toteuttaa monimediaisesti ja opiskelijat pääsevät itse tuottamaan omaa AV-materiaaliaan.


Videotyöpajatyöskentelyn tärkeimpänä tavoitteena on inspiroida opiskelijoita käyttämään videoita työkaluna opinnoissaan ja hyötymään niistä myös esimerkiksi työnhaussa, esiintymistaitojen harjoittelussa ja mahdollisesti myös tulevissa ammateissaan. Videotyöpajan taustalla on ajatus siitä, että itse tekemällä oppii parhaiten – lisäksi saa äänensä kuuluviin. Videon teko ei ole nykyteknologian ansiosta vaikeaa. Sekä opiskelijoilla että opettajilla on yhä useammin käytössään omat älylaitteet, joilla saa tehtyä opintoihin tarkoitettuja videoita. Palautekyselyiden perusteella opiskelijat ovat kokeneet videotyöpajat ja videotyöskentelyn monipuolisena, mukavana ja erilaisena työtapana lähestyä kieltenopiskelua. Opiskelijat katsovat mielellään videoita ja kokevat ne helposti lähestyttävinä, autenttisina ja havainnollistavina.

Monesti opettajat tuntuvat turhaankin jännittävän videoiden tekemistä. Ajatellaan, että täytyisi olla tekninen konkari, jotta voi opettaa muita. Usein tämä huoli on täysin turha. Kaikki voivat oppia videotyöskentelyä, ja opiskelijat tekevät kuitenkin usein videonsa itsenäisesti ohjeiden avulla. Toivomme materiaalimme vinkkien videotyöpajatyöskentelyyn lisäävän opettajien uskallusta ja innostusta järjestää omia videotyöpajakokeiluja ja videotyöskentelyä tunneilla sekä tarjoavan inspiraatiota AV-materiaalin tuottamiseen. Yksinkertaisten ohjeiden avulla jokainen voi omaksua helpon työpajamallin, vaikka aiempaa kokemusta videotyöskentelystä ei olisikaan. Kokeilemalla ja tekemällä itse opettaja osaa jatkossa neuvoa myös opiskelijoitaan paremmin. Opettajat voivat järjestää myös kokeilumielessä työpajoja yhdessä kollegoiden kanssa ja jakaa käytäntöjä ja vinkkejä toisilleen. Työmme hankkeen parissa jatkuu, ja syksyllä 2019 löydät materiaalistamme valmiit ohjeet, joiden avulla voit itsekin järjestää oman videotyöpajasi.



(Min svenska i Norden: Elvi Huhtala, Minna Björkberg-Suominen, Johanna Manner-Kivipuro, Sini Aalto-Friman)

Kommunikatiivisuuden onnistuminen verkkokurssilla

Oletko opettanut kielikurssia verkossa ja miettinyt, miten saat kommunikatiivisuuden toteutumaan parhaalla mahdollisella tavalla? No niin olemme mekin!

Vertaistuen hengessä esittelemme nyt hyviksi havaitsemiamme konkreettisia työkaluja kolmelle kommunikatiivisuuden onnistumisen kannalta keskeiselle osa-alueelle: ryhmäyttäminen, oppimisprosessin ohjaaminen ja palautteen antaminen. Esimerkki-casemme on Aalto-yliopistossa järjestetty B1-tason verkkokurssi.

1. Ryhmäyttäminen

Aalto-yliopistossa tavoitteena on tieteen rajat rohkeasti ylittävät monialaiset ryhmät eli tälläkin kurssilla opiskelijoita oli kaikista eri alojen korkeakouluista. Verkkokurssin alussa on hyvä teettää lyhyet esittelyvideot (n. 30 sek.), jotka opiskelijat (ja tietenkin myös kurssin opettaja/t) palauttavat esimerkiksi Padletiin tai Flingaan, joka toimii kurssilla kivasti eräänlaisena luokkahuoneena.

Päädyimme siihen, että opettaja jakaa opiskelijat valmiisiin ryhmiin, jotka ilmoitetaan opiskelijoille kurssin alussa MyCoursesissa (Aalto-yliopistossa käytössä oleva oppimisalusta). Kokemuksemme tästä ryhmiin ”pakottamisesta” on ollut positiivinen ja se on kaiken kaikkiaan toiminut hyvin. Ainut ongelma on syntynyt siitä, että joku kurssin aloittanut on keskeyttänyt kurssin, mutta ei ole ilmoittanut asiasta omalle ryhmälle, mikä on aiheuttanut työnjaon uudelleenjärjestelyä.

Opiskelijoita on ohjeistettu olemaan yhteydessä toisiinsa ja luomaan esimerkiksi yhteisen WhatsApp- tai Telegram-ryhmän yhteydenpidon helpottamiseksi heti kurssin alussa. Kokemuksemme mukaan lähes kaikki opiskelijat ovat näin toimineet ja olleet aktiivisesti yhteydessä toisiinsa. Ryhmän sisäinen pikaviestiryhmä aktivoi opiskelijoita verkkokurssilla ja heidän on myös helppo saada toisiltaan vertaistukea.

   Mistä tietää, mihin ryhmä pystyy? Kuva: Pixabay.

2. Oppimisprosessin ohjaaminen

Kurssiin kuuluu sekä itsenäisiä tehtäviä että ryhmässä tehtäviä keskusteluharjoituksia. Nämä harjoitukset opiskelijat saavat tehdä valitsemallaan VoIP-ohjelmalla, mutta olemme antaneet esimerkiksi Skypen ja Zoomin. Opiskelijat tallentavat keskusteluharjoitukset ja palauttavat ne oppimisalustalle esimerkiksi mp4-muodossa. VoIP-keskustelut toimivat parhaiten silloin, kun kaikkien ryhmäläisten kasvot näkyvät ruudulla samanaikaisesti, eikä ruutua vaihdeta aina äänessä olevan opiskelijan mukaan. Tästä kannattaa myös kirjoittaa opiskelijoille ohjeistus, koska sitä he eivät välttämättä osaa muuten ottaa huomioon.

Suulliset harjoitukset ovat kokemuksemme mukaan toimineet hyvin, joskin joitakin teknisiä vaikeuksia on opiskelijoilla silloin tällöin ollut. Näistä esimerkkinä äänen puuttuminen keskustelusta, mikä luonnollisesti vaikeuttaa keskustelun seuraamista, ellei opettaja satu olemaan harjaantunut huuliltalukija. Myös videotiedostojen koko saattaa aiheuttaa ongelmia, koska oppimisalustalle ei saa ladattua kovin isoja tiedostoja ja tähän olemme antaneet vinkiksi jakaa tiedoston esimerkiksi Google Driven, OneDriven tai TransferNow-palvelun kautta. Keskustelujen laatu on ollut hyvää ja mielestämme opiskelijat ovat hyvin luontevia, eivätkä pelkää ruotsin puhumista videolla, vaikka suurimmalle osalle tämä on varmasti ensimmäinen kerta, kun he puhuvat ruotsia videolla muiden kuunnellessa.

Verkkokurssilla voi toteuttaa kommunikatiivisuutta muillakin tavoin kuin keskustelutehtävillä. Esimerkiksi keskustelualue toimii hyvin silloin, kun opiskelija esittelee lukemansa artikkelin muille ja josta keskustellaan yhdessä. Opettaja voi ohjeistaa opiskelijat vastaamaan esimerkiksi kolmeen eri artikkeliin ja kehottaa opiskelijoita vastaamaan sellaisiin alustuksiin, jotka eivät vielä ole saaneet kommentteja. Keskustelualue toimii hyvin myös sähköpostiharjoituksissa, koska opiskelijoiden on helppo vastata toistensa meileihin.

3. Opettajan antama palaute

Oikea-aikaisen palautteen antaminen on luonnollisesti tärkeää, mutta tärkeää on myös pohtia, missä muodossa palaute annetaan. Pelkän tekstipalautteen antaminen ei välttämättä ole tarpeeksi monipuolista ja opiskelijaa aktivoivaa, varsinkaan verkkokurssilla. Opettajan antama videopalaute antaa opiskelijalle enemmän informaatiota ja tunteen siitä, että opettaja on läsnä. Etukäteen tallennetun palautteen voi antaa esimerkiksi Screencast-ohjelmalla tai Powerpointin videoesitysohjelmalla, joissa molemmissa pystyy näppärästi yhdistämään tekstin ja äänen.

Muita tehokkaita palautemuotoja ovat chat, Skype, Zoom tai muulla tavoin toteutetut verkko-oppitunnit, jotka toisaalta ovat aikaan sidottuja, eivätkä siksi niin joustavia kuin edellä mainittu palautemuoto.

Onko sinulla kokemuksia hyvin toimivista verkkotyökaluista?

Hanna Husu, Tarja Palosaari, Joni Sallila ja Riina Uusikulku