KUTSU DIGIJOUJOU-HANKKEEN VÄLISEMINAARIIN

Tervetuloa DIGIJOUJOU-hankkeen kaikille avoimeen seminaariin ma 27.8.2018 klo 12-17.30!

Suomen ja ruotsin kielen (toisena kotimaisena / toisena kielenä) joustava oppiminen ja ohjaus tulevaisuuden työelämän tarpeisiin eli DIGIJOUJOU-hanke kerää 4 yliopiston ja 8 ammattikorkeakoulun opettajia (52 opettajaa) yhteiseen kehittämistyöhön.

Aalto-yliopiston koordinoima hanke on kolmivuotinen (2017 – 2019) Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama kärkihanke. Hankkeessa on tavoitteena luoda kotimaisten kielten opetukseen ja ohjaukseen  monimuotoista ja monimediaista pedagogiikkaa, kehittää kieltenopettajien digipedagogista osaamista ja luoda joustavia toteutustapoja suomen ja ruotsin oppimiseen.

Hankeseminaarissa esitellään miten soveltaa digipedagogiikkaa ja erilaisia digitaalisia sovelluksia kielten ja viestinnän opetukseen ja oppimiseen sekä Aalto-yliopiston opetusteknologiaosaamisen että hankkeessa työskentelevien opettajien voimin.

Hankeseminaari järjestetään Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella Design Factory-talossa. Lisätietoa Otaniemen palveluista, mm. lounasravintolat.

Seminaarin alustava ohjelma

11.30-12 Tervetuloa! Ilmoittautuminen

12.00-12.30 Johdanto (Heidi Rontu & Taina Juurakko-Paavola)

12.30-13.00 Puheentunnistus kielenoppimisessa ja kielitaidon arvioinnissa (puheen ja kielenkäsittelyn professori Mikko Kurimo, Aalto-yliopisto, Signaalikäsittelyn ja akustiikan laitos)

13.00-14.00 Opetusteknologiavinkkejä – Kysy opetusteknologia-asiantuntijalta (teemoina mm.  oppimisalustat, opetusvideoiden tekeminen, sähköiset tentit ja puheen tunnistussovellus)

14.00-14.30 Kahvitauko

14.30-17.30 Hankeosallistujien kehittämishankkeiden esittelyjä: työpajoja ja postereita kahdessa rinnakkaissessiossa suomi toisena/vieraana kielenä ja ruotsi toisena kielenä (osallistujat voivat vaihtaa sessiota oman kiinnostuksen mukaan, esitysten järjestys tarkentuu lopulliseen ohjelmaan)

 

Linkit seminaariesitysten abstrakteihin: Näistä pääset tutustumaan tarkemmin esitysten sisältöihin

Suomi toisena/vieraana kielenä

Google Sites avoimena oppimisympäristönä

Sähköinen portfolio arvioinnin perustana

Ääntämisen arviointi & Emended-työkalu tekstien kommentoitiin

Suomea edistyneille: Edistyneet suomen oppijat

Avaimia sanojen oppimiseen

Pelaamalla kielitaitoiseksi

Miten hyödyntää H5P.org-sivustoa puheen ymmärtämisen harjoittelussa?

Työelämän suomea

 

Ruotsi toisena kielenä

Nordisk arbetslivskommunikation

Samma set, men på olika sätt

Svenskstudier i buffétformat

Ruotsia flipaten  

Lärarnärvaro, feedback och interaktion

Svenska nonstop

Ruotsin ePortfolio opiskelijaa aktivoimassa ja innostamassa

Min svenska i Norden

 

Ilmoittautuminen

Ilmoittautumisesta tulee ohjeet elokuussa viikolla 32. Seminaariin osallistuminen on ilmaista.

 

Hankkeen verkkosivut

Lisätietoa hankkeesta löydät hankkeen kotisivuilta  ja hankkeen blogista

 

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

 

Hyvän kesän toivotuksin,

Heidi Rontu                                                         Taina Juurakko-Paavola

Hankkeen pääkoordinaattori                           Hankkeen amk-koordinaattori

Aalto-yliopisto                                                    Hämeen ammattikorkeakoulu

Poster: Nordisk arbetslivskommunikation

Om du vill se exempel på uppgifter klicka på länkarna här och här.
Hanna Husu och Marjaana Halsas 

Posteriesittely: Ruotsia työelämän tarpeisiin flipaten

 
https://spark.adobe.com/post/e4KkonFu04IPA

Työryhmä: Pirjo Kavander, Annika Kirkkomäki, Sinikka Kettunen, Maria Tuunanen

Min svenska i Norden -posteriesittely

Sini Aalto-Friman, Minna Björkberg-Suominen, Riitta Forsnabba, Elvi Huhtala 

Puhekieltä verkossa - posteriesittely

Palautetta, palautetta ja vielä lisää palautetta

 

Ohjauksen ja palautteen tärkeyden voi tiivistää näin lyhyesti: palaute + muutos = oppiminen. Molemmat ovat siis olennainen osa oppimisprosessia. Ne ovat tärkeitä myös siksi, että niiden avulla opiskelija voi kokea tulevansa nähdyksi ja kuulluksi.

 

Huoneet-ryhmäläiset teettivät kukin oman kyselyn omassa oppilaitoksessaan, koska tilanteet olivat niin erilaisia: Jepa kysyi edistyneiltä suomen opiskelijoilta palaute- ja ohjaustoiveita alkavalle kurssille, Kaisa kysyi palautteesta ja digitaalisten sovellusten käytöstä alkeistason kurssin päätyttyä, ja Päivi teetti kyselyn viestinnän opiskelijoilla eli suomen natiivipuhujilla. Kyselyt tehtiin Webropolilla tai Formsilla. Tulokset olivat yhteneväisiä siinä mielessä, että kaikki opiskelijat halusivat palautetta monipuolisin menetelmin mahdollisimman paljon. Opettajan antama ohjaus ja palaute korostui.

 

Edistyneet S2-opiskelijat

 

Laadin opiskelijakyselyni siihen tarkoitukseen, että selvitin, millaista palautetta ja ohjausta opiskelijat haluavat juuri alkavalla kurssilla. Kyseessä on edistyneimmän tason suomen kielen kurssimme, joten opiskelijoiden kielitaitotaso on keskimäärin melko korkea.

 

Kyselyssä selvitettiin, haluavatko opiskelijat saada palautetta sekä opettajalta että kurssitovereilta. Kielitaidon osa-alueet oli jaoteltu puhumiseen, ääntämiseen, kirjoittamiseen sekä kielioppiin/ rakenteisiin. Opettajalta haluttiin kyselyn perusteella paljon palautetta kaikilta osa-alueilta. Eniten toivottiin palautetta puhumisesta, mutta lähes yhtä paljon myös kirjoittamisesta ja rakenteista.

 

Vertaispalautteen saanti sen sijaan ei vastaajien mielestä ollut niin tärkeää. Sitä kyllä toivottiin, mutta lähinnä puhumisesta. Vähiten vertaispalautetta kaivattiin rakenteisiin liittyvistä seikoista. Tämä oli myös oma ennakkoaavistukseni, että kielioppi on kielen osa-alue, jossa luotetaan mieluummin opettajan palautteeseen. Tämä näkyi myös siinä, että kun kyselyssä selvitettiin, mistä asioista opiskelijat mieluiten antaisivat palautetta, palautteenanto rakenneseikoista ei ollut mitenkään suosikki. Sen sijaan puhumisesta ja eritoten ääntämisestä opiskelijat kokivat voivansa antaa palautetta paremmin.

 

Palautteenantajatahon lisäksi kyselyssä pohdittiin palautteen antamisen tapoja. Opiskelijat olivat varsin yksimielisiä siitä, että palautetta ja ohjausta pitäisi saada sekä suullisesti että kirjallisesti. Se, haluttaisiinko palautteenannossa käytettävän mahdollisimman monipuolisia keinoja, jakoi mielipiteet tyystin. Esimerkkeinä mainittiin palautteenanto oppitunnilla, pienryhmissä, kurssin oppimisalustalla ja erilaisilla sovelluksilla. Olisikin kiinnostavaa tietää tarkemmin, mitkä näistä olivat opiskelijoiden mielestä ei-toivottuja palautteenantotapoja ja -ympäristöjä. Digipedagogiikan kannalta toki toivoisi, etteivät ainakaan erilaiset sovellukset olleet opiskelijoiden mielestä huono vaihtoehto.

 

Alkeistason S 2-opiskelijat

 

Ensimmäiseksi kysyin opiskelijoilta, oliko kurssin aikana saatu palaute heidän mielestään riittävää ja jos ei, millaista palautetta he olisivat toivoneet. Seuraavaksi pyysin kuvailemaan, millaisen palautteen he olivat kokeneet kielenoppimisen kannalta olennaiseksi. Sen jälkeen kysyin, pitivätkö he digitaalisten sovellusten (esim. ToonyTools, Canvas, ThingLink) käyttöä kielenoppimisen kannalta hyödyllisenä. Viimeisessä kysymyksessä pyysin kertomaan, millaisin menetelmin opettaja voisi auttaa opiskelijoita oppimaan suomea. Kysely tehtiin anonyymisti.

 

Kaikki vastaajat pitivät saatua palautetta riittävänä. Hieman yllättävää oli, että kielenoppimisen kannalta olennaista palautetta oli ennen kaikkea kirjallisista töistä saatu yksilöllinen palaute - esim. suullisista harjoituksista (esim. pienkeskustelut) annettua palautetta ei maininnut kukaan, mutta yksi opiskelijoista olisi toivonut enemmän palautetta ääntämisestä.

 

Opiskelijat olivat yhtä mieltä siitä, että digitaalisten sovellusten käyttö oli hyödyllistä suomen oppimisen kannalta. Heiltä ei kysytty, kuinka paljon “digiä” on sopivasti - se oli annosteltu sopiviksi paloiksi muiden, perinteisempien toimintojen sekaan, ja pidän itse ratkaisua onnistuneena. Sovellusten aiheuttama digiähky kun ei varmasti edistä kielenoppimista.

Viestinnän kurssilaiset

Tein kyselyn Microsoft Officen Forms-työkalulla, jota en ollut aiemmin kokeillut. Se osoittautui helpoksi ja muistutti melkoisesti Google Formsia. Lyhyisiin opiskelijakyselyihin ja vaikkapa pikatesteihin opitusta se vaikuttaa kätevältä ja ulkoasuakin voi muokata visuaalisesti houkuttelevaksi. Opettaja näkee tulokset helposti. Tosin grafiikkaa tuloksista ei pysty tuottamaan. Isompiin aineistoihin lienee hyvä hyödyntää edelleen Webropol-kyselyä.

Tein kyselyn viestinnän kurssia käyneille natiivipuhujille, koska sopivaa S 2-ryhmää ei ollut juuri nyt vastaamassa. Kyselyyn vastasi kaksi sosiaalialan opiskelijaryhmää: nuorten päiväopiskelijoiden ryhmä ja monimuoto-opiskelijaryhmä, jolla on pääosin verkko-opetusta ja vain muutamia lähipäiviä lukukaudessa. Selvitin opiskelijoiden mielipiteitä ohjauksesta ja palautteesta.

Lähdin liikkeelle, kysymällä kantoja lähi- ja verkko-opiskelun määrästä. Sekä päiväopiskelijoiden että aikuisopiskelijoiden ryhmä olisi toivonut lisää lähitapaamisia. Tämä selittynee sillä, että myös perinteiseen tapaan opiskelevien lähituntimääriä on viime vuosina supistettu ja itsenäisen työn määrää lisätty. Aikuisopiskelijat tosin totesivat, että työn ohessa opiskelevan voisi olla mahdotonta osallistua yhtä lähipäivää enempää opetukseen.

Kyselin, millaisia tehtäviä ja millaista ohjausta opiskelijat haluaisivat kielten ja viestinnän opintojaksoilla. Ryhmätyöskentelyä on ilmeisesti ollut melko paljon, koska monet, erityisesti aikuisopiskelijat, toivat esiin, että yksilötehtäviä voisi olla enemmän. Digitaalisiin sovellusten käyttämiseen suhtauduttiin pääosin erittäin myönteisesti. aikuisopiskelijat tosin Esimerkiksi ryhmätuotosten kuten dramatisoitujen asiakastilanteiden ja ohjevideoiden) palauttamista kurssin YouTube-kanavalle ja vertaiskommentointia siellä pidettiin hyvänä ratkaisuna.

Ohjauksessa opiskelijat toivoivat opettajan kasvokkain tapahtuvaa ohjausta eniten mahdollisuuksien mukaan. Tämän jälkeen tulivat Skype-ohjaus, ohjaus kurssin verkko-oppimisympäristön chatissa/keskustelupalstalla ja henkilökohtainen sähköpostineuvonta. Erilaisiin digisovelluksiin sekä päivä- että aikuisopiskelijat suhtautuivat melko myönteisesti. Aikuisryhmä oli tietoisesti valinnut paljon verkkotyöskentelyä sisältävän opiskelumuodon, joten heillä ei ollut ”digiahdistusta”, jota vanhemmilla oppijoilla joskus on.

Ylivoimainen enemmistö opiskelijoista halusi, että opettaja antaa tehtävistä henkilökohtaista ja sanallisista palautetta. Erityisesti kirjallisista tuotoksista haluttiin numeroarvion lisäksi sanallinen palaute. Kokemusteni mukaan opiskelijat eivät kuitenkaan aina käy lukemassa opettajan antamia palautteita oppimisympäristössä, joten ajoittain olen päätynyt antamaan tehtäväkohtaisen ryhmäpalautteen yksilöpalautteen sijaan. Lukemaan laiskistuneille oppijoille aion kokeilla vastedes myös erilaisilla sovelluksilla annettavaa ääni- tai videopalautetta. Opiskelijat halusivat palautetta ennen kaikkea opettajalta vertaispalautteen sijaan kuten S2-opiskelijatkin.

Jepa Piirainen

Kaisa Puhakka

Päivi Myllymäki

Rolling the "R" sound is very difficult for me – opiskelijoiden näkemyksiä suomen kielen ääntämisen opiskelusta

Suomen kielen ääntäminen tuottaa monelle opiskelijalle ahdistusta. Tekemämme kyselyn mukaan lähes puolet opiskelijoista oli jokseenkin samaa tai hyvin samaa mieltä I feel anxious about my pronunciation

-väittämän kanssa.

Kysyimme myös, kuinka monet kokivat, että heitä ei ymmärretty heidän suomen kielen ääntämisensä takia. Vastaajista yli puolet (62 %) koki, että aina välillä on tilanteita, joissa heitä ei ymmärretä ääntämisensä vuoksi, ja noin 14 prosentilla vastaajista tällainen tilanne on lähes koko ajan.

Luomamme kyselyn avulla halusimme kartoittaa, kuinka opiskelijat kokevat suomen kielen ääntämisen ja sen opettamisen kursseilla. Saimme kyselyymme 41 vastausta. Laatimaamme kyselyyn vastasi opiskelijoita Aalto-yliopistosta ja Tampereen ammattikorkeakoulusta. Suurin osa vastaajista oli opiskellut suomea alle 5 opintopistettä. 

Mitkä asiat opiskelijat sitten kokivat erityisen hankalina suomen kielen ääntämisessä? Vastauksissa toistui eniten vokaalit: etu- ja takavokaalien erottaminen koettiin vaikeaksi samoin kuin pitkien ja lyhyiden vokaalien keston erottaminen. Suomelle tyypillisten etuvokaalien ääntäminen ja r-äänteen täräyttely koettiin myös hankalana. Lisäksi pitkien sanojen ja lauseiden ääntäminen saivat mainintoja ja näiden yhteydessä otettiin esille myös suomalainen intonaatio. Tämä sai kyselyn laatijat miettimään, keskitytäänkö ääntämisen harjoittamisessa liiaksi vain yksittäisiin tai lyhyihin sanoihin pitkien sanojen tai lauseiden sijaan.

Vastaajista videot, joissa opetetaan ääntämistä, ovat hyödyllisiä. Vastaajilta tuli myös erinomaisia ehdotuksia siihen, mikä heitä voisi hyödyttää ääntämisensä kehittämisessä. Monet toivoivat hetkeä, joka olisi kokonaan omistettu ääntämiselle tai kahdenkeskistä lausumisharjoittelua opettajan tai natiivipuhujan kanssa. Toivottiin, että opettaja korjaisi enemmän ääntämistä tunneilla. Jotkut toivoivat, että kursseilla esiinnyttäisiin oikealle yleisölle. Muita ehdotuksia olivat keskustelukerhot, roolipelit, (lasten)kirjojen ääneenluku, laulujen opettelu, oman puheen äänittäminen ja äänitteen vertaaminen natiivipuhujan puhunnokseen. Yhden opiskelijan kommentti on tärkeä muistutus meille opettajille: opiskelijaa oli suuresti auttanut, kun tunnilla oli sanottu, ettei lausumisen tarvitse olla täydellistä.

Halusimme myös tietää, kuinka opiskelijat ovat kokeneet kursseilla saadun harjoittelun ja palautteen. Kaksi kolmasosaa vastaajista oli sitä mieltä, että tukea sai riittävästi tai jokseenkin riittävästi ja yhden kolmasosan mielestä tukea ei ollut tarpeeksi tarjolla. 

Kognitiivisen kuormituksen vähentämiseksi voisi noudattaa yhden opiskelijan ehdotusta: ”If we could spend more time on pronunciation before we actually study the material will be great. Because when there are grammar and vocabulary you need to study, it takes away the time and your focus on pronunciation.”

Aija Elg, Aalto-yliopisto ja Henni Laitala, Tampereen ammattikorkeakoulu

 

Opiskelijoiden digitaidot hyötykäyttöön

Laadimme edistyneille suomen opiskelijoille ennakkokyselyn, jossa kartoitettiin sisällöllisiä sekä käytettäviin menetelmiin ja ohjaukseen liittyviä toiveita. Kysymyksiä oli 6 ja kyselyyn vastasi yhteensä 41 opiskelijaa Laureasta ja Lamkista. Kysymyksessä 1 tiedusteltiin, mitä kielitaidon osa-alueita opiskelijat haluavat erityisesti kehittää koulutuksen aikana. Vaihtoehtoja oli mahdollisuus valita 3. Ylivoimaisesti suosituimmiksi osa-alueiksi nousivat kirjoittaminen (29), ammatillinen kielitaito (26) sekä puhuminen (23). Lukeminen (3) sai vähiten kannatusta.

Tulos sai meidät pohtimaan sitä, miten tärkeää resurssien varaaminen kirjoittamisen opettamiseen on ja miten eri tavoin opiskelijoille voisi antaa palautetta tuotoksestaan. Opiskelija tarvitsee palautetta erityisesti laajempaa tekstiä tuottaessaan koko kirjoittamisprosessin ajan.  

Kysymyksessä neljä tiedusteltiin, millaisia digitaalisia työkaluja opiskelijat osaavat käyttää. Vaihtoehtoina olivat videotyökalut, verkkosanakirjat, sanastotyökalut, virtuaaliset keskusteluympäristöt sekä esitysgrafiikat. Tulokset osoittavat, että opiskelijat osaavat käyttää työkaluja monipuolisesti: eniten vastauksia sai vaihtoehto verkkosanakirjat (36) ja vähiten vaihtoehto videotyökalut (16).

Tuloksissa meitä hämmästytti jossain määrin se, miten monipuolisesti opiskelijat osaavat erilaisia välineitä käyttää. Toisaalta jäimme miettimään, osaammeko opettajina itse hyödyntää tätä osaamispotentiaalia omassa opetuksessamme. 

Viimeisessä kysymyksessä opiskelijoita pyydettiin kertomaan, miten he haluavat saada palautetta tehtävistä. Ylivoimainen enemmistö haluaa palautteensa kirjallisesti (23), noin neljäsosa kasvotusten tai numeerisesti. Video- tai äänipalautetta toivoi 6 opiskelijaa.  

Syy haluun saada kirjallista palautetta saattaa perustua tottumukseen. Opettajan näkökulmasta herää kuitenkin kysymys siitä, ymmärtääkö opiskelija saamansa palautteen. Kirjallisen rinnalla olisi hyvä useammin itsekin antaa vuorovaikutteista palautetta ja näin varmistaa, että opiskelija osaa hyödyntää saamansa palautteen.


Johanna Marjomäki, Lahden ammattikorkeakoulu
Kristiina Kuparinen, Laurea-ammattikorkeakoulu

Kummatkin halutaan

Suomen kielen opiskelijat eivät suinkaan halua valita verkko-opetuksen tai luokassa tapahtuvan lähiopetuksen välillä, vaan he ottaisivat ne molemmat. Näin ainakin, jos uskomme niitä kymmentä opiskelijaa, jotka vastasivat Suomea edistyneille –ryhmän kyselyyn Lahdessa ja Kokkolassa.

Kyselyssä näkökulma oli tarkennettu kirjalliseen viestintään. Jos opiskelijat saisivat valita, he opiskelisivat sitä mieluiten lähiopetuksena luokassa (2 vastaajaa), monimuotoisesti yhdistämällä verkko-opetuksen ja lähiopetuksen (6 vastaajaa) sekä opettajan materiaaliin tutustumalla ja tehtäviä itsenäisesti tekemällä (2 vastaajaa). Vastausvaihtoehtona tarjottiin myös opettajan verkkoluentoja sekä tehtävien tekemistä, mutta tämä ei saanut lainkaan kannatusta.

Lievästi puoltavaa

Kysymyksiä 2 ja 3 voi pitää hieman johdattelevina: niissä udeltiin, kuinka hyvin verkko-opiskelu sopii kirjoittamisen ja kielenhuollon opiskeluun. Tässä kohdin verkko saikin hieman laajempaa kannatusta, sillä ainakin lievästi puoltavalle kannalle asettui 8 eli 80 prosenttia vastaajista.

Sama jakauma jatkui myös kysymyksessä 4, jossa kysyttiin, millaisia asioita opiskelet mieluimmin verkossa. Moni opiskelisi mieluimmin oman alan tekstejä, osa suomen kielen teoriaa ja osa oikeinkirjoitusta. Kaksi vastannutta ei opiskelisi lainkaan verkossa.

Kysymys "Millaisia asioita opiskelet mieluimmin luokassa lähiopetuksena?" käänsi jakauman päälaelleen. Moni opiskelisi mieluimmin oman alan tekstejä myös luokassa, osa suomen kielen teoriaa ja osa oikeinkirjoitusta. Yksi ei halunnut lähiopetusta, jos tehtävät voi tehdä verkossa.

Miksi-kysymyksissä selvitettiin, mistä syistä opiskelijat haluavat tai eivät halua opiskella suomen kieltä verkossa. Niihinkin vastattiin niihinkin puolesta ja vastaan. Verkko sopii pidempiin kirjoitustehtäviin, toisaalta lähiopetuksessa juuri näistä on hyvä kysyä. Joku kommentoi, että kautta oppii ihan hyvin, toisen mielestä lähiopetus sopii paremmin. Perustelut olivat lyhyitä.

Mitä tästä jäi käteen? Joku tykkää äidistä, toinen tyttärestä? Kaikkia ei voi koskaan miellyttää?

No, ehkä on hyvä muistaa ainakin monimuotoisen ohjauksen tarve. Jotakin tämän suuntaista yritetään Lahden ammattikorkeakoulussa tänä keväänä, kun valmentavan opetuksen opiskelijat työstävät tekstejä luokassa ohjattuna, luokassa parityönä, pilvessä, vertaisarvioinnin avulla ja opettajan kommentoimina. Myös Centria-ammattikorkeakoulussa on tarkoitus jatkaa kirjallisen viestinnän opetuksessa kokeilua, jossa ovat käytössä monimuotoiset opetusmenetelmät: verkko-opetus ja lähiopetus täydentävät toisiaan myös ensi vuonna.

Tuija Tolonen-Kytölä, Centria-ammattikorkeakoulu

Heli Kamaja, Lahden ammattikorkeakoulu

Edistyneetkin tarvitsevat tukea kirjoittamiseen

Teimme kyselyn, jonka tavoitteena oli kartoittaa a) millaista suomeksi kirjoittamisen tukea edistyneet suomen kielen käyttäjät ovat saaneet osana korkeakouluopintojaan ja b) millaista tukea he kaipaavat.   

Kyselyymme vastasi 24 opiskelijaa, joista puolet opiskelee Haaga-Heliassa ja 6 Helsingin yliopistossa. Yksittäisiä vastauksia tuli useista muista korkeakouluista. 60 % vastanneista on suorittanut toisen asteen opinnot muualla kuin Suomessa. Vastanneiden kielellisessä taustassa on runsaasti variaatiota: vastaajat puhuvat yhteensä 13:a eri äidinkieltä. Seitsemän vastaajaa ilmoitti kaksi äidinkieltä, ja heistä neljällä toinen näistä kielistä on suomi. 

Kyselyyn vastanneista vähän alle 70 % on osana nykyisiä opintojaan osallistunut suomen kielen tai viestinnän kursseille. Vastanneiden mukaan substanssiaineiden opettajat eivät juurikaan kommentoi heidän kirjoittamiaan tekstejä kielen kannalta: vain yhdellä vastaajalla oli kokemusta tällaisesta. Selvästi tavallisempana näyttäytyi vertaispalaute; opiskelukaverit voivat antaa palautetta esimerkiksi ryhmätyön yhteydessä.  

Lisää kirjoittamisen tukea kaipaa kolme neljästä vastaajasta, kuten seuraava kuvio osoittaa: 

 

Seuraava kuvio puolestaan kertoo, mitä suomeksi kirjoittamiseen liittyviä asioita vastaajat pitivät vaikeina. Neljä ensimmäistä vastausvaihtoehtoa vasemmalta lukien oli annettu valmiina. Kaksi muuta ovat vastaajien itse nimeämiä vaikeuksia. 

 

DIGIJOUJOU-hankkeen osana kirjoitamme suomen kieltä koskevia sisältöjä Emended-palautetyökaluun, jotta työkalu toimisi tulevaisuudessa suomen kielen opettajien ja opiskelijoiden apuna niin, että teksteistä voisi antaa ja saada sujuvasti ja tehokkaasti yksilöllistä palautetta.  

Kun opiskelijoilta kysyttiin, millaista tukea he kaipaavat, sekä opintoihin liittyvä että työelämän edellyttämä kirjoittaminen nousivat esiin.  "Olen oppinut suomea puhumalla...olen usein pyytänyt läheiseni korjaamaan tekstejäni ja virheitä on ollut paljon, varsinkin tieteellisissä teksteissä. Niin, mutta en tiedä mitä kielioppialue pitäisi opetella paremmin." "Kirjoitan ehkä enemmän samalla tavalla kuin puhun. Siksi tasoni ei ole riittävän korkea työelämään."   Työllistyminen koulutusta vastaaviin tehtäviin vaatii hyvää kirjallista taitoa, koska asiantuntijatyö on pitkälti tekstien parissa työskentelyä. Suomen kieli on avain työelämään, ja siksi korkeakoulujen täytyy tarjota kielenkehitykseen tukea edistyneillekin suomen käyttäjille. 

Tuula Jäppinen, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ja Taija Udd, Helsingin yliopisto