DIGIJOUJOU-hankkeen
toisen toimintavuoden aloitus jatkuu tänään hankeosallistujien yhteisellä työpajalla Urban Millissä. Aallon yliopisto-opettaja ja englannin tiimin esimies Maurice Forget esitteli käytännön esimerkkien avulla lisätyn todellisuuden ja pelillistämisen käyttöä kielenopetuksessa. Sen jälkeen työskentely jatkui hankkeen työryhmissä 'ideasta innovaatioon' -teemalla.
DIGIJOUJOU-hanke on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama korkeakoulujen opetuksen kehittämisen kärkihanke, jota toteutetaan v. 2017-2019. Hankkeessa on mukana 52 ruotsin ja suomi toisena kielenä opettajaa 12 korkeakoulusta. Hanke on päättynyt 31.12.2019. Hankkeen tuotokset on koottu hankkeen kotisivuille. https://digijoujou.aalto.fi
tiistai 28. elokuuta 2018
Kiitokset osallistumisesta seminaariin!
Kiitokset kaikille väliseminaariin osallistuneille! Esitykset tulevat jakoon tämän blogin kautta ensi viikon aikana.
maanantai 13. elokuuta 2018
KUTSU VÄLISEMINAARIIN 27.8.18
KUTSU DIGIJOUJOU-HANKKEEN VÄLISEMINAARIIN
Tervetuloa DIGIJOUJOU-hankkeen kaikille avoimeen seminaariin
ma 27.8.2018 klo 12-17.30!
Hankeseminaarissa esitellään miten soveltaa
digipedagogiikkaa ja erilaisia digitaalisia sovelluksia kielten ja viestinnän
opetukseen ja oppimiseen sekä Aalto-yliopiston opetusteknologiaosaamisen että
hankkeessa työskentelevien opettajien voimin. Hankeseminaari järjestetään Aalto-yliopiston Otaniemen
kampuksella Design
Factory-talossa. Lisätietoa Otaniemen
palveluista, mm. lounasravintolat.
Seminaarin ohjelma
11.30-12 Tervetuloa! Ilmoittautuminen
12.00-12.30 Johdanto (Heidi Rontu & Taina Juurakko-Paavola)
12.30-13.00 Puheentunnistus kielenoppimisessa ja kielitaidon
arvioinnissa (puheen ja kielenkäsittelyn professori Mikko Kurimo,
Aalto-yliopisto, Signaalikäsittelyn ja akustiikan laitos)
13.00-14.00 Opetusteknologiavinkkejä – Kysy
opetusteknologia-asiantuntijalta (teemoina mm. oppimisalustat, opetusvideoiden tekeminen, sähköiset
tentit ja puheen tunnistussovellus)
14.00-14.30 Kahvitauko
14.30-17.30 Hankeosallistujien kehittämishankkeiden esittelyjä:
työpajoja ja postereita kahdessa rinnakkaissessiossa suomi toisena/vieraana
kielenä ja ruotsi toisena kielenä (osallistujat voivat vaihtaa sessiota oman
kiinnostuksen mukaan, esitysten järjestys tarkentuu lopulliseen ohjelmaan)
Linkit
seminaariesitysten abstrakteihin: Näistä pääset tutustumaan tarkemmin esitysten
sisältöihin
Suomi toisena/vieraana kielenä
Ruotsi toisena kielenä
Ruotsin
ePortfolio opiskelijaa aktivoimassa ja
innostamassa
Ilmoittautuminen
Ilmoittautumaan
pääset tästä linkistä.
Ilmoittauduthan viimeistään ma 20.8.. Seminaariin osallistuminen on ilmaista.
Hankkeen verkkosivut
Lämpimästi
tervetuloa mukaan!
Aurinkoisin
terveisin,
Heidi
Rontu Taina
Juurakko-Paavola
Hankkeen
pääkoordinaattori Hankkeen amk-koordinaattori
Aalto-yliopisto Hämeen
ammattikorkeakoulu
maanantai 4. kesäkuuta 2018
KUTSU DIGIJOUJOU-HANKKEEN VÄLISEMINAARIIN
Tervetuloa DIGIJOUJOU-hankkeen kaikille avoimeen seminaariin
ma 27.8.2018 klo 12-17.30!
Suomen ja ruotsin kielen (toisena kotimaisena / toisena
kielenä) joustava oppiminen ja ohjaus tulevaisuuden työelämän tarpeisiin eli DIGIJOUJOU-hanke kerää 4
yliopiston ja 8 ammattikorkeakoulun opettajia (52 opettajaa) yhteiseen
kehittämistyöhön.
Aalto-yliopiston koordinoima hanke on kolmivuotinen (2017 –
2019) Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama kärkihanke. Hankkeessa on
tavoitteena luoda kotimaisten kielten opetukseen ja ohjaukseen
monimuotoista ja monimediaista pedagogiikkaa, kehittää kieltenopettajien
digipedagogista osaamista ja luoda joustavia toteutustapoja suomen ja ruotsin
oppimiseen.
Hankeseminaarissa esitellään miten soveltaa
digipedagogiikkaa ja erilaisia digitaalisia sovelluksia kielten ja viestinnän
opetukseen ja oppimiseen sekä Aalto-yliopiston opetusteknologiaosaamisen että
hankkeessa työskentelevien opettajien voimin.
Hankeseminaari järjestetään Aalto-yliopiston Otaniemen
kampuksella Design
Factory-talossa. Lisätietoa Otaniemen
palveluista, mm. lounasravintolat.
Seminaarin alustava ohjelma
11.30-12 Tervetuloa! Ilmoittautuminen
12.00-12.30 Johdanto (Heidi Rontu & Taina Juurakko-Paavola)
12.30-13.00 Puheentunnistus kielenoppimisessa ja kielitaidon
arvioinnissa (puheen ja kielenkäsittelyn professori Mikko Kurimo,
Aalto-yliopisto, Signaalikäsittelyn ja akustiikan laitos)
13.00-14.00 Opetusteknologiavinkkejä – Kysy
opetusteknologia-asiantuntijalta (teemoina mm. oppimisalustat, opetusvideoiden tekeminen, sähköiset
tentit ja puheen tunnistussovellus)
14.00-14.30 Kahvitauko
14.30-17.30 Hankeosallistujien kehittämishankkeiden esittelyjä:
työpajoja ja postereita kahdessa rinnakkaissessiossa suomi toisena/vieraana
kielenä ja ruotsi toisena kielenä (osallistujat voivat vaihtaa sessiota oman
kiinnostuksen mukaan, esitysten järjestys tarkentuu lopulliseen ohjelmaan)
Linkit
seminaariesitysten abstrakteihin: Näistä pääset tutustumaan tarkemmin esitysten
sisältöihin
Suomi toisena/vieraana kielenä
Ruotsi toisena
kielenä
Ruotsin
ePortfolio opiskelijaa aktivoimassa ja
innostamassa
Ilmoittautuminen
Ilmoittautumisesta
tulee ohjeet elokuussa viikolla 32. Seminaariin osallistuminen on ilmaista.
Hankkeen verkkosivut
Lämpimästi
tervetuloa mukaan!
Hyvän
kesän toivotuksin,
Heidi
Rontu Taina
Juurakko-Paavola
Hankkeen
pääkoordinaattori Hankkeen amk-koordinaattori
Aalto-yliopisto Hämeen
ammattikorkeakoulu
perjantai 1. kesäkuuta 2018
perjantai 25. toukokuuta 2018
Posteriesittely: Ruotsia työelämän tarpeisiin flipaten

https://spark.adobe.com/post/e4KkonFu04IPA
Työryhmä: Pirjo Kavander, Annika Kirkkomäki, Sinikka Kettunen, Maria Tuunanen
keskiviikko 23. toukokuuta 2018
perjantai 6. huhtikuuta 2018
Palautetta, palautetta ja vielä lisää palautetta
Ohjauksen ja palautteen tärkeyden voi tiivistää näin lyhyesti: palaute +
muutos = oppiminen. Molemmat ovat siis olennainen osa oppimisprosessia. Ne ovat
tärkeitä myös siksi, että niiden avulla opiskelija voi kokea tulevansa nähdyksi
ja kuulluksi.
Huoneet-ryhmäläiset teettivät kukin oman kyselyn omassa oppilaitoksessaan,
koska tilanteet olivat niin erilaisia: Jepa kysyi edistyneiltä suomen
opiskelijoilta palaute- ja ohjaustoiveita alkavalle kurssille, Kaisa kysyi
palautteesta ja digitaalisten sovellusten käytöstä alkeistason kurssin
päätyttyä, ja Päivi teetti kyselyn viestinnän opiskelijoilla eli suomen
natiivipuhujilla. Kyselyt tehtiin Webropolilla tai Formsilla. Tulokset olivat
yhteneväisiä siinä mielessä, että kaikki opiskelijat halusivat palautetta
monipuolisin menetelmin mahdollisimman paljon. Opettajan antama ohjaus ja
palaute korostui.
Edistyneet S2-opiskelijat
Laadin opiskelijakyselyni siihen tarkoitukseen, että selvitin, millaista
palautetta ja ohjausta opiskelijat haluavat juuri alkavalla kurssilla. Kyseessä
on edistyneimmän tason suomen kielen kurssimme, joten opiskelijoiden
kielitaitotaso on keskimäärin melko korkea.
Kyselyssä selvitettiin, haluavatko opiskelijat saada palautetta sekä opettajalta
että kurssitovereilta. Kielitaidon osa-alueet oli jaoteltu puhumiseen,
ääntämiseen, kirjoittamiseen sekä kielioppiin/ rakenteisiin. Opettajalta
haluttiin kyselyn perusteella paljon palautetta kaikilta osa-alueilta. Eniten
toivottiin palautetta puhumisesta, mutta lähes yhtä paljon myös
kirjoittamisesta ja rakenteista.
Vertaispalautteen saanti sen sijaan ei vastaajien mielestä ollut niin
tärkeää. Sitä kyllä toivottiin, mutta lähinnä puhumisesta. Vähiten
vertaispalautetta kaivattiin rakenteisiin liittyvistä seikoista. Tämä oli myös
oma ennakkoaavistukseni, että kielioppi on kielen osa-alue, jossa luotetaan
mieluummin opettajan palautteeseen. Tämä näkyi myös siinä, että kun kyselyssä
selvitettiin, mistä asioista opiskelijat mieluiten antaisivat palautetta,
palautteenanto rakenneseikoista ei ollut mitenkään suosikki. Sen sijaan
puhumisesta ja eritoten ääntämisestä opiskelijat kokivat voivansa antaa
palautetta paremmin.
Palautteenantajatahon lisäksi kyselyssä pohdittiin palautteen antamisen
tapoja. Opiskelijat olivat varsin yksimielisiä siitä, että palautetta ja
ohjausta pitäisi saada sekä suullisesti että kirjallisesti. Se, haluttaisiinko
palautteenannossa käytettävän mahdollisimman monipuolisia keinoja, jakoi
mielipiteet tyystin. Esimerkkeinä mainittiin palautteenanto oppitunnilla,
pienryhmissä, kurssin oppimisalustalla ja erilaisilla sovelluksilla. Olisikin
kiinnostavaa tietää tarkemmin, mitkä näistä olivat opiskelijoiden mielestä
ei-toivottuja palautteenantotapoja ja -ympäristöjä. Digipedagogiikan kannalta
toki toivoisi, etteivät ainakaan erilaiset sovellukset olleet opiskelijoiden
mielestä huono vaihtoehto.
Alkeistason S 2-opiskelijat
Ensimmäiseksi kysyin opiskelijoilta, oliko kurssin aikana saatu palaute
heidän mielestään riittävää ja jos ei, millaista palautetta he olisivat
toivoneet. Seuraavaksi pyysin kuvailemaan, millaisen palautteen he olivat
kokeneet kielenoppimisen kannalta olennaiseksi. Sen jälkeen kysyin, pitivätkö
he digitaalisten sovellusten (esim. ToonyTools, Canvas, ThingLink) käyttöä
kielenoppimisen kannalta hyödyllisenä. Viimeisessä kysymyksessä pyysin
kertomaan, millaisin menetelmin opettaja voisi auttaa opiskelijoita oppimaan
suomea. Kysely tehtiin anonyymisti.
Kaikki vastaajat pitivät saatua palautetta riittävänä. Hieman yllättävää
oli, että kielenoppimisen kannalta olennaista palautetta oli ennen kaikkea kirjallisista
töistä saatu yksilöllinen palaute - esim. suullisista harjoituksista (esim.
pienkeskustelut) annettua palautetta ei maininnut kukaan, mutta yksi
opiskelijoista olisi toivonut enemmän palautetta ääntämisestä.
Opiskelijat olivat yhtä mieltä siitä, että digitaalisten sovellusten käyttö
oli hyödyllistä suomen oppimisen kannalta. Heiltä ei kysytty, kuinka paljon
“digiä” on sopivasti - se oli annosteltu sopiviksi paloiksi muiden,
perinteisempien toimintojen sekaan, ja pidän itse ratkaisua onnistuneena.
Sovellusten aiheuttama digiähky kun ei varmasti edistä kielenoppimista.
Viestinnän kurssilaiset
Tein kyselyn
Microsoft Officen Forms-työkalulla, jota en ollut aiemmin kokeillut. Se
osoittautui helpoksi ja muistutti melkoisesti Google Formsia. Lyhyisiin
opiskelijakyselyihin ja vaikkapa pikatesteihin opitusta se vaikuttaa kätevältä
ja ulkoasuakin voi muokata visuaalisesti houkuttelevaksi. Opettaja näkee
tulokset helposti. Tosin grafiikkaa tuloksista ei pysty tuottamaan. Isompiin
aineistoihin lienee hyvä hyödyntää edelleen Webropol-kyselyä.
Tein kyselyn
viestinnän kurssia käyneille natiivipuhujille, koska sopivaa S 2-ryhmää ei
ollut juuri nyt vastaamassa. Kyselyyn vastasi kaksi sosiaalialan
opiskelijaryhmää: nuorten päiväopiskelijoiden ryhmä ja
monimuoto-opiskelijaryhmä, jolla on pääosin verkko-opetusta ja vain muutamia
lähipäiviä lukukaudessa. Selvitin opiskelijoiden mielipiteitä ohjauksesta ja
palautteesta.
Lähdin
liikkeelle, kysymällä kantoja lähi- ja verkko-opiskelun määrästä. Sekä
päiväopiskelijoiden että aikuisopiskelijoiden ryhmä olisi toivonut lisää
lähitapaamisia. Tämä selittynee sillä, että myös perinteiseen tapaan
opiskelevien lähituntimääriä on viime vuosina supistettu ja itsenäisen työn
määrää lisätty. Aikuisopiskelijat tosin totesivat, että työn ohessa opiskelevan
voisi olla mahdotonta osallistua yhtä lähipäivää enempää opetukseen.
Kyselin,
millaisia tehtäviä ja millaista ohjausta opiskelijat haluaisivat kielten ja
viestinnän opintojaksoilla. Ryhmätyöskentelyä on ilmeisesti ollut melko paljon,
koska monet, erityisesti aikuisopiskelijat, toivat esiin, että yksilötehtäviä
voisi olla enemmän. Digitaalisiin sovellusten käyttämiseen suhtauduttiin
pääosin erittäin myönteisesti. aikuisopiskelijat tosin Esimerkiksi
ryhmätuotosten kuten dramatisoitujen asiakastilanteiden ja ohjevideoiden)
palauttamista kurssin YouTube-kanavalle ja vertaiskommentointia siellä
pidettiin hyvänä ratkaisuna.
Ohjauksessa
opiskelijat toivoivat opettajan kasvokkain tapahtuvaa ohjausta eniten
mahdollisuuksien mukaan. Tämän jälkeen tulivat Skype-ohjaus, ohjaus kurssin
verkko-oppimisympäristön chatissa/keskustelupalstalla ja henkilökohtainen
sähköpostineuvonta. Erilaisiin digisovelluksiin sekä päivä- että
aikuisopiskelijat suhtautuivat melko myönteisesti. Aikuisryhmä oli tietoisesti
valinnut paljon verkkotyöskentelyä sisältävän opiskelumuodon, joten heillä ei
ollut ”digiahdistusta”, jota vanhemmilla oppijoilla joskus on.
Ylivoimainen
enemmistö opiskelijoista halusi, että opettaja antaa tehtävistä
henkilökohtaista ja sanallisista palautetta. Erityisesti kirjallisista
tuotoksista haluttiin numeroarvion lisäksi sanallinen palaute. Kokemusteni
mukaan opiskelijat eivät kuitenkaan aina käy lukemassa opettajan antamia
palautteita oppimisympäristössä, joten ajoittain olen päätynyt antamaan
tehtäväkohtaisen ryhmäpalautteen yksilöpalautteen sijaan. Lukemaan
laiskistuneille oppijoille aion kokeilla vastedes myös erilaisilla
sovelluksilla annettavaa ääni- tai videopalautetta. Opiskelijat halusivat
palautetta ennen kaikkea opettajalta vertaispalautteen sijaan kuten
S2-opiskelijatkin.
Jepa Piirainen
Kaisa Puhakka
Päivi Myllymäki
torstai 29. maaliskuuta 2018
Rolling the "R" sound is very difficult for me – opiskelijoiden näkemyksiä suomen kielen ääntämisen opiskelusta
Suomen kielen ääntäminen tuottaa monelle opiskelijalle ahdistusta. Tekemämme kyselyn mukaan lähes puolet opiskelijoista
oli jokseenkin samaa tai hyvin samaa mieltä I feel anxious about my pronunciation
-väittämän kanssa.
Kysyimme myös, kuinka monet kokivat, että heitä ei ymmärretty heidän suomen
kielen ääntämisensä takia. Vastaajista yli puolet (62 %) koki, että aina
välillä on tilanteita, joissa heitä ei ymmärretä ääntämisensä vuoksi, ja noin
14 prosentilla vastaajista tällainen tilanne on lähes koko ajan.
Luomamme kyselyn avulla halusimme kartoittaa, kuinka opiskelijat
kokevat suomen kielen ääntämisen ja sen opettamisen kursseilla. Saimme
kyselyymme 41 vastausta. Laatimaamme kyselyyn vastasi opiskelijoita
Aalto-yliopistosta ja Tampereen ammattikorkeakoulusta. Suurin osa vastaajista
oli opiskellut suomea alle 5 opintopistettä.
Mitkä asiat opiskelijat sitten kokivat erityisen hankalina suomen
kielen ääntämisessä? Vastauksissa toistui eniten vokaalit: etu- ja
takavokaalien erottaminen koettiin vaikeaksi samoin kuin pitkien ja lyhyiden
vokaalien keston erottaminen. Suomelle tyypillisten etuvokaalien ääntäminen ja
r-äänteen täräyttely koettiin myös hankalana. Lisäksi pitkien sanojen ja
lauseiden ääntäminen saivat mainintoja ja näiden yhteydessä otettiin esille
myös suomalainen intonaatio. Tämä sai kyselyn laatijat miettimään,
keskitytäänkö ääntämisen harjoittamisessa liiaksi vain yksittäisiin tai
lyhyihin sanoihin pitkien sanojen tai lauseiden sijaan.
Vastaajista
videot, joissa opetetaan ääntämistä, ovat hyödyllisiä. Vastaajilta tuli myös
erinomaisia ehdotuksia siihen, mikä heitä voisi hyödyttää ääntämisensä
kehittämisessä. Monet toivoivat hetkeä, joka olisi kokonaan omistettu
ääntämiselle tai kahdenkeskistä lausumisharjoittelua opettajan tai
natiivipuhujan kanssa. Toivottiin, että opettaja korjaisi enemmän ääntämistä
tunneilla. Jotkut toivoivat, että kursseilla esiinnyttäisiin oikealle
yleisölle. Muita ehdotuksia olivat keskustelukerhot, roolipelit,
(lasten)kirjojen ääneenluku, laulujen opettelu, oman puheen äänittäminen ja
äänitteen vertaaminen natiivipuhujan puhunnokseen. Yhden opiskelijan kommentti
on tärkeä muistutus meille opettajille: opiskelijaa oli suuresti auttanut, kun
tunnilla oli sanottu, ettei lausumisen tarvitse olla täydellistä.
Halusimme myös tietää, kuinka opiskelijat ovat kokeneet kursseilla
saadun harjoittelun ja palautteen. Kaksi kolmasosaa vastaajista oli sitä
mieltä, että tukea sai riittävästi tai jokseenkin riittävästi ja yhden
kolmasosan mielestä tukea ei ollut tarpeeksi tarjolla.
Kognitiivisen
kuormituksen vähentämiseksi voisi noudattaa yhden opiskelijan ehdotusta: ”If we
could spend more time on pronunciation before we actually study the material
will be great. Because when there are grammar and vocabulary you need to study,
it takes away the time and your focus on pronunciation.”
Aija Elg, Aalto-yliopisto ja Henni Laitala, Tampereen ammattikorkeakoulu
tiistai 27. maaliskuuta 2018
Opiskelijoiden digitaidot hyötykäyttöön
Laadimme edistyneille suomen opiskelijoille ennakkokyselyn, jossa
kartoitettiin sisällöllisiä sekä käytettäviin menetelmiin ja ohjaukseen liittyviä
toiveita. Kysymyksiä oli 6 ja kyselyyn vastasi yhteensä 41 opiskelijaa
Laureasta ja Lamkista. Kysymyksessä 1 tiedusteltiin, mitä kielitaidon osa-alueita opiskelijat haluavat erityisesti kehittää
koulutuksen aikana. Vaihtoehtoja oli mahdollisuus valita 3. Ylivoimaisesti
suosituimmiksi osa-alueiksi nousivat kirjoittaminen (29), ammatillinen
kielitaito (26) sekä puhuminen (23). Lukeminen (3) sai vähiten kannatusta.
Tulos sai meidät pohtimaan sitä, miten tärkeää resurssien varaaminen kirjoittamisen opettamiseen on ja miten eri tavoin opiskelijoille voisi antaa palautetta tuotoksestaan. Opiskelija tarvitsee palautetta erityisesti laajempaa tekstiä tuottaessaan koko kirjoittamisprosessin ajan.
Kysymyksessä neljä tiedusteltiin, millaisia
digitaalisia työkaluja opiskelijat osaavat käyttää. Vaihtoehtoina olivat
videotyökalut, verkkosanakirjat, sanastotyökalut, virtuaaliset
keskusteluympäristöt sekä esitysgrafiikat. Tulokset osoittavat, että
opiskelijat osaavat käyttää työkaluja monipuolisesti: eniten vastauksia sai
vaihtoehto verkkosanakirjat (36) ja vähiten vaihtoehto videotyökalut (16).
Tuloksissa meitä hämmästytti jossain määrin se,
miten monipuolisesti opiskelijat osaavat erilaisia välineitä käyttää. Toisaalta
jäimme miettimään, osaammeko opettajina itse hyödyntää tätä osaamispotentiaalia
omassa opetuksessamme.
Viimeisessä kysymyksessä opiskelijoita pyydettiin
kertomaan, miten he haluavat saada palautetta tehtävistä. Ylivoimainen
enemmistö haluaa palautteensa kirjallisesti (23), noin neljäsosa kasvotusten
tai numeerisesti. Video- tai äänipalautetta toivoi 6 opiskelijaa.
Syy haluun saada kirjallista palautetta saattaa
perustua tottumukseen. Opettajan näkökulmasta herää kuitenkin kysymys siitä,
ymmärtääkö opiskelija saamansa palautteen. Kirjallisen rinnalla olisi hyvä useammin
itsekin antaa vuorovaikutteista palautetta ja näin varmistaa, että opiskelija
osaa hyödyntää saamansa palautteen.
Johanna Marjomäki, Lahden ammattikorkeakoulu
Kristiina Kuparinen, Laurea-ammattikorkeakoulu
Johanna Marjomäki, Lahden ammattikorkeakoulu
Kristiina Kuparinen, Laurea-ammattikorkeakoulu
Kummatkin halutaan
Suomen kielen opiskelijat eivät suinkaan halua valita
verkko-opetuksen tai luokassa tapahtuvan lähiopetuksen välillä, vaan he
ottaisivat ne molemmat. Näin ainakin, jos uskomme niitä kymmentä opiskelijaa,
jotka vastasivat Suomea edistyneille –ryhmän kyselyyn Lahdessa ja Kokkolassa.
Kyselyssä näkökulma oli tarkennettu kirjalliseen
viestintään. Jos opiskelijat saisivat valita, he opiskelisivat sitä mieluiten
lähiopetuksena luokassa (2 vastaajaa), monimuotoisesti yhdistämällä verkko-opetuksen
ja lähiopetuksen (6 vastaajaa) sekä opettajan materiaaliin tutustumalla ja
tehtäviä itsenäisesti tekemällä (2 vastaajaa). Vastausvaihtoehtona tarjottiin
myös opettajan verkkoluentoja sekä tehtävien tekemistä, mutta tämä ei saanut
lainkaan kannatusta.
Lievästi puoltavaa
Kysymyksiä 2 ja 3 voi pitää hieman johdattelevina: niissä
udeltiin, kuinka hyvin
verkko-opiskelu sopii kirjoittamisen ja kielenhuollon opiskeluun. Tässä kohdin
verkko saikin hieman laajempaa kannatusta, sillä ainakin lievästi puoltavalle
kannalle asettui 8 eli 80 prosenttia vastaajista.
Sama jakauma jatkui myös kysymyksessä 4, jossa kysyttiin,
millaisia asioita opiskelet mieluimmin verkossa. Moni opiskelisi mieluimmin
oman alan tekstejä, osa suomen kielen teoriaa ja osa oikeinkirjoitusta. Kaksi
vastannutta ei opiskelisi lainkaan verkossa.
Kysymys "Millaisia asioita opiskelet mieluimmin luokassa
lähiopetuksena?" käänsi jakauman päälaelleen. Moni opiskelisi
mieluimmin oman alan tekstejä myös luokassa, osa suomen kielen teoriaa ja osa
oikeinkirjoitusta. Yksi ei halunnut lähiopetusta, jos tehtävät voi tehdä
verkossa.
Miksi-kysymyksissä selvitettiin, mistä syistä opiskelijat
haluavat tai eivät halua opiskella suomen kieltä verkossa. Niihinkin vastattiin
niihinkin puolesta ja vastaan. Verkko sopii pidempiin kirjoitustehtäviin,
toisaalta lähiopetuksessa juuri näistä on hyvä kysyä. Joku kommentoi, että
kautta oppii ihan hyvin, toisen mielestä lähiopetus sopii paremmin. Perustelut
olivat lyhyitä.
Mitä tästä jäi käteen? Joku tykkää äidistä, toinen
tyttärestä? Kaikkia ei voi koskaan miellyttää?
No, ehkä on hyvä muistaa ainakin monimuotoisen ohjauksen
tarve. Jotakin tämän suuntaista yritetään Lahden ammattikorkeakoulussa tänä
keväänä, kun valmentavan opetuksen opiskelijat työstävät tekstejä luokassa
ohjattuna, luokassa parityönä, pilvessä, vertaisarvioinnin avulla ja opettajan
kommentoimina. Myös Centria-ammattikorkeakoulussa on tarkoitus jatkaa
kirjallisen viestinnän opetuksessa kokeilua, jossa ovat käytössä monimuotoiset
opetusmenetelmät: verkko-opetus ja lähiopetus täydentävät toisiaan myös ensi
vuonna.
Tuija Tolonen-Kytölä, Centria-ammattikorkeakoulu
Heli Kamaja, Lahden ammattikorkeakoulu
maanantai 26. maaliskuuta 2018
Edistyneetkin tarvitsevat tukea kirjoittamiseen
Teimme kyselyn, jonka tavoitteena oli kartoittaa a) millaista suomeksi kirjoittamisen tukea edistyneet suomen kielen käyttäjät ovat saaneet osana korkeakouluopintojaan ja b) millaista tukea he kaipaavat.
Kyselyymme vastasi 24 opiskelijaa, joista puolet opiskelee Haaga-Heliassa ja 6 Helsingin yliopistossa. Yksittäisiä vastauksia tuli useista muista korkeakouluista. 60 % vastanneista on suorittanut toisen asteen opinnot muualla kuin Suomessa. Vastanneiden kielellisessä taustassa on runsaasti variaatiota: vastaajat puhuvat yhteensä 13:a eri äidinkieltä. Seitsemän vastaajaa ilmoitti kaksi äidinkieltä, ja heistä neljällä toinen näistä kielistä on suomi.
Kyselyyn vastanneista vähän alle 70 % on
osana nykyisiä opintojaan osallistunut suomen kielen tai viestinnän
kursseille. Vastanneiden mukaan substanssiaineiden opettajat eivät
juurikaan kommentoi heidän kirjoittamiaan tekstejä kielen kannalta: vain yhdellä vastaajalla oli kokemusta tällaisesta. Selvästi tavallisempana näyttäytyi vertaispalaute; opiskelukaverit voivat antaa palautetta esimerkiksi ryhmätyön yhteydessä.
Lisää kirjoittamisen tukea kaipaa kolme neljästä vastaajasta, kuten seuraava kuvio osoittaa:
Seuraava kuvio puolestaan kertoo, mitä suomeksi kirjoittamiseen liittyviä asioita vastaajat pitivät vaikeina. Neljä ensimmäistä vastausvaihtoehtoa vasemmalta lukien oli annettu valmiina. Kaksi muuta ovat vastaajien itse nimeämiä vaikeuksia.
DIGIJOUJOU-hankkeen osana kirjoitamme suomen kieltä koskevia sisältöjä Emended-palautetyökaluun, jotta työkalu toimisi tulevaisuudessa suomen kielen opettajien ja opiskelijoiden apuna niin, että teksteistä voisi antaa ja saada sujuvasti ja tehokkaasti yksilöllistä palautetta.
Kun opiskelijoilta kysyttiin, millaista tukea he kaipaavat, sekä opintoihin liittyvä että työelämän edellyttämä kirjoittaminen nousivat esiin. "Olen oppinut suomea puhumalla...olen usein pyytänyt läheiseni
korjaamaan tekstejäni ja virheitä on ollut paljon, varsinkin
tieteellisissä teksteissä. Niin, mutta en tiedä mitä kielioppialue
pitäisi opetella paremmin." "Kirjoitan ehkä enemmän samalla tavalla kuin puhun. Siksi tasoni ei ole riittävän korkea työelämään." Työllistyminen koulutusta vastaaviin tehtäviin vaatii hyvää kirjallista taitoa, koska asiantuntijatyö on pitkälti tekstien parissa työskentelyä. Suomen kieli on avain työelämään, ja siksi korkeakoulujen täytyy tarjota kielenkehitykseen tukea edistyneillekin suomen käyttäjille.
Tuula Jäppinen, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ja Taija Udd, Helsingin yliopisto
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





